VIIDEN TÄHDEN ILLALLINEN

Oon rakastanut ruoanlaittoa jo pikkutytöstä asti. Mun tie on vienyt keittiöön aina. Meidän perheessä on perinteisestikin suuri sydän ruokaa ja kokkaamista kohtaan ja tän rakkauden keittiössä hääräämiseen oon perinyt suvusta. Ensin äidin ja mummon apuna ja pikkuhiljaa ihan itse. Koulusta saatoin monesti tulla ensimmäisenä kotiin ja tehdä ruoan ennen äidin kotiin tulemista. Mulle se ei ollut vaivaa, tykkäsin niin paljon kokkailusta. Erilaisten juhlien lähestyessä halusin olla aina mukana suunnittelemassa juhlamenua. Sen sijaan, että mentäisiin aina ravintolaan valmiiseen pöytään, meillä laitetaan ruoat itse. Eilen tulin viikonlopunviettoon Kuopioon hauvojen seuraksi, kun kotiväki lähti reissuun Helsinkiin. Evita tuli mun seuraksi hauvavahtiin ja päätettiin kokkailla oikee viiden tähden illallinen ja siinä kyllä onnistuttiin enemmän kun hyvin ja ruoanlaitto on vaan niin hauskaa.

Mun ruoanlaitto on kekseliästä ja rohkeaa, kokeilevaa. Joskus mennään kovaa vauhtia metsään ja joskus onnistutaan täydellisesti. Epäonnistumisen kautta opitaan uusia ulottuvuuksia. Mä en oo koskaan osannut noudattaa reseptejä. Selaan niitä kyllä paljon, katson miten erilaisia ruoka valmistetaan, mutta on todella harvinaista, että noudattaisin reseptiä täysin. Ei se ruoka sitten ole niinkään mun tekemää, luomaa. Jotenkin oon aina kokenut, että mulla on ollut lahja ymmärtää makujen päälle. Ymmärrän mikä sopii minkäkin kanssa ja maistaessani tiedän mitä tulisi lisätä. Joskus ruoan tai leivonnaisten rakenne ei täsmää, joskus herkut kaipaavat pistettä iin päälle. Jotain joka täydentäisi makuelämyksen. Yleensä saan kiinni puuttuvasta ainesosasta ja onnistun. 

Alkupalaksi hunajamelonia, italaialaisia leikkeleitä ja regina blue juustoa...

Rakastan italialaista keittiötä, siitä huolimatta, että koskaan en ole Italiassa käynyt. Aito Italialainen ruoka on varmasti vielä äärettömän paljon enemmän, mutta monesti olen Italian ulkopuolellakin ihanaa ja herkullista ruokaa saanut. Uskomattomia makuelämyksiä on tullut koettua Kuopion Trattoria Sorrentossa, joka todellakin on pala Italiaa. Käy kurkkaa postaus Trattoria Sorrentosta tästä. Italia oli siis inspiraationa tässäkin menussa, vaikka poikettiin perinteisestä varmasti jonkun verran. Alkupalaksi ihania makuelämyksiä. Regina Blue oli uusi ja herkullinen makuelämys. Uskomattoman pehmeää, ei yhtään kitkerää mutta silti täyteläistä homejuustoa. Ja miten se luokaan täydellisen liiton hunajamelonin kanssa. Hunajamelonia, juustoa ja ympärille pyöräytetty Prosciutto kinkku. Täydellistä.

Pääruoaksi kermaista savulohipastaa, aurinkokuivattua tomaattia ja pestoa..

Pastaan 2:lle:

100g durum vehnäjauhoja

100g tavallisia vehnäjauhoja

2 kananmunaa

loraus öljyä

1. Mittaa jauhot kulhoon, tee jauhojen keskelle reikä.

2. Riko munat jauhojen keskelle, riko rakenne rikki ja sekoita jauhoihin.

3. Vaivaa pöydällä n.10 min ja anna tekeytyä 30min.

4. Tee haluamasilaista pastaa ja keitä 2-3min juuri ennen tarjoilua.

5. Valuta vesi ja tarjoile.

Kastikkeeseen 2:lle:

100g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kermaa

1 reilu rkl pestoa

aurinkokuivattuja tomaatteja

½ sipuli

suolaa, valkopippuria

200g lämminsavulohta

päälle rucolaa

1. Pilkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit pieniksi. Kuullota voissa.

2. Lisää kerma, pesto ja tuorejuusto, mausta ja sekoittele, kunnes kastike on tasaista.

3. Lisää juuri ennen tarjoilua lohi kastikkeen sekaan ja pyörittele hetki. 

4. Sekoita kastike tuoreen pastan joukkoon ja nauti täyteläisestä ihanuudesta.

Tämäkin resepti syntyi vasta tekohetkellä. Pasta on itsetehtyä, tuoretta ja täydellistä pastakoneella itse pyöriteltyä. Pastan tekeminen kotona on ihan äärettömän yksinkertaista ja mitä enemmän sitä tekee, sitä paremmaksi siinä tulee. Kun kerran maistat tuorepastaa ei kaupan pastaa tee edes mieli. Itsetehtynä pasta on vaan uskomattoman hyvää, pehmeää ja täyteläistä ja tuo herkullinen kastike kruunaa sen. Hyvän pastakoneen saa ostettua viidelläkymmenellä eurolla ja satsaaminen kannattaa, sillä pastat saavat aivan uutta ulottuvuutta. Me onnistuttiin loppujen lopuksi pastan tekemisessä ihan hyvin. Kyseessä oli mun ensimmäinen kerta, joten pientä haparointia oli ilmassa. Yhteistyö oli tässä hommassa aika tärkeää, sillä toisen pitää pitää taikinaa, pyörittää veiviä ja toisen ottaa pastat vastaan. Mutta ruoanlaitto onkin entistä mukavampaa yhdessä.

Jälkiruoaksi herkullinen ja minttusuklainen Creme brulee..

Minttusuklaa Creme brulee 2:lle:
3 keltuaista

3 rkl sokeria

1,5 dl kermaa

0,5 dl maitoa

60g 70% mittusuklaata

1,5 rkl kaakaojauhetta

 pinnalle ruokosokeria

1. Riko keltuaiset astiaan, lisää sokeri ja vatkaa kevyesti (ei vaahdoksi)

2. Lisää kattilaan suklaa, kaakaojauhe, maito ja kerma ja kuumenna kiehumispisteeseen.

3. Lisää kuuma maito kerma seos ohuena nauhana munien joukkoon. Varo vatkaamasta 

liian kovasti, seoksen pintaan ei saisi tulla vaahtoa.

4. Kaada seos astioihin ja kypsennä vesihauteessa 100asteisessa uunissa, kunnes 

creme brulee on kiinteää. Testata voi heilauttamalla.

5. Jäähdytä hvyin jääkaapissa.

6. Lisää pinnalle ruokosokeria ennen tarjoilua ja sulata liekittimellä.

Rakastan creme bruleeta. Kun muutin ensimmäistä kertaa kotoa pois sain tuparilahjaksi liekittimen. Liekitintä voisi käyttää useassakin ruoanlaitossa, mutta meidän liekitin on toistaiseksi toiminut ihan creme bruleen kanssa. Halusin jotain hiukan erilaista, en ihan tavallista creme bruleeta. Sellaista, jonka saisin kuitenkin muutamassa tunnissa valmiiksi. Toki yön yli jääkaapissa levännyt creme brulee on aina paras, siitä ei pääse mihinkään. Muutamalla hyvällä neuvolla saa creme brulenkin valmistumaan melko nopeasti ja vaivattomasti. Resepti on jälleen kehitetty useampaa reseptiä ja omaa luovuutta kehittäen ja se onnistui äärettömän hyvin, vaikka itse sanonkin. Toisessa annoksessa käytin sokerikuorrutteeseen fariinisokeria, mikä toimi erittäin hyvin sekin. Tavallinen valkoinen sokeri ei sula samalla tavalla, kuin ruokosokeri.

On monenlaista luovuutta, toiset osaa musisoida, laulaa. Toinen maalaa tauluja, toinen tekee uskomattoman hienoja käsitöitä. Toinen tykkää kirjottaa, toinen rakastaa sisustaa. Mun luovuuteni on aina ollut keittiössä. Rakastan kehittää uutta, uusia makuyhdistelmiä ja tutustua uusiin makuelämyksiin. Eri maiden keittiöt viehättävät ja se on yksi syy, miksi matkustelu kiinnostaa niin paljon. Mua harmittaa, että suomalainen ruokakulttuuri on niin olematon. Toisaalta, jonkun tullessa suomeen suomalaiset herkut voivat olla heidän suosikkejaan, vaikka suomalainen keittiö ei maailmalla ole niin tunnettu. Mun tädin skottilainen mies ihmetteli mm. munavoita. Miten omituinen keksintö laittaa munaa voihin ja tarkemmin ajateltuna onhan se, mutta hemmetin hyvää se on karjalan piirakoiden päällä.

Herkullista lauantaita <3