Hei sinä siellä, jos koet ettet riitä, olet väärässä. Luulen et jokainen meistä kohtaa jossain vaiheessa elämää jonkinlaisia riittämättömyyden tunteita. Tuntuu, että yhteiskunta ja ympäristö asettavat isot paineet olla jotain. Että pitäisi väkisin asettua muottiin ja olla siinä sitten olevinaan tyytyväisenä. Mutta tiedätkö mitä.. Oot aito oma ittes ja paras sellaisena. Oon ite miettinyt paljon näitä asioita ja kokenut niin monesti olevani riittämätön, monessa asiassa. En oo riittävän hyvä koulussa jos en saa vitosia, en oo riittävän hyvässä kunnossa, en oo riittävän kaunis, en oo riittävän naisellinen, en oo riittävän hauska, en oo riittävän sosiaalinen, ymmärtäväinen jne. Yksikään noista edellä mainituista asioista ei vaan pidä paikkaansa. 

Se, joka oikeasti asettaa meille ne paineet löytyy peilistä. Miks meillä on tarve pyrkiä jokaisessa asiassa täydellisyyteen? Ja mikä se täydellisyys olevinaan on? Yleensä kukaan ei odota sulta niitä asioita, mitä itseltäsi vaadit. Jos tavoittelet jatkuvasti jotain, et tuu koskaan olemaan täysin tyytyväinen. Meillä on vaan jotenkin tapana asettaa se rima niin korkealle, että varmasti tulee paha olo jos ei sitä saavuta. Miks ylipäätään aina pitää olla saavuttamassa jotain? Miks pitää tähdätä kesäkuntoon? Tähdätä uralla huipulle jatkuvasti? Mun mielestä tavoitteet on vaan ja ainoastaan hyvästä, mutta ei unohdeta sitä matkaa sinne. Voitaisiinko tarttua pieniin hetkiin ja nauttia tästä päivästä, murehtimatta ollaanko me tarpeeksi. Tottakai me ollaan riittäviä.

Yhtäkkiä pysähdyn hetkeen. Ymmärrän, että teen asioita itteäni varten. Ymmärrän, että oon vaan oma itseni ja mun ei tarvitse olla yhtään mitään enempää. Mä oon hyvä just tämmöisenä. Ja sillä hetkellä kun hyväksyy ittensä omanlaisenaan voi saavuttaa jotain ihmeellistä. Oon taistellut monta vuotta oman epävarmuuteni kanssa ja se on heijastellut niin paljon mun ympärillä oleviin ihmisiin. Oon pilannut parisuhteen, ystäväsuhteita, riidellyt perheenjäsenten kanssa. Vaan sen takia, että oon epävarma itestäni ja tarvitsen hyväksyntää. Hakemalla sitä hyväksyntää ei kuitenkaan saada. Sun pitää vaan ensin hyväksyä itsesi. Siinä vaiheessa, kun oon oppinu elämään itteni kanssa ja tajunnut miten huippua on olla just minä, oon tajunnut olevani onnellisempi kun koskaan. Mun ei tarttee enää taistella läheisten kanssa vaan oon tasapainossa ja pystyn jakamaan asioita muiden kanssa.

Kuvat: Annika Jauhiainen

Kun rupeat tekemään yhteistyötä oman peilikuvan kanssa tuut huomaamaan, että selviät mistä vaan. Vastoinkäymisetkään ei tunnu niin pahalta, kun sulla on usko ja luottamus itseäsi kohtaan. Meissä jokaisessa on varmasti asioita, joista ei itse pidetä, mutta toisaalta ne on niitä asioita mitkä saa sut olemaan just viehättävällä tavalla uniikki oma itsesi. Nyt toivon, et te jotka tätä tekstiä luette, laitatte silmät kiinni ja kuiskaatte itellenne, että tykkäätte itestänne. Koska väitän, että jokainen teistä on aika mahtava tyyppi ja hyvä just tollasena. Ja seuraavana voitte mennä sanomaan jollekkin tärkeälle ihmiselle, miten ihania ne on ja auttaa niitäkin ymmärtämään miten hienoa on olla "minä". Me ollaan upeita. Kaikki.

Onni on niin pieniä asioita

Oonkin jo kertonut, miten tää syksy on kaikesta uudesta ja ihanasta huolimatta ollut mulle todella raskas ja uuvuttava. Mun arjessa on kuitenkin hurjan paljon asioita, jotka on mulle isoja voimavaroja ja niiden avulla jaksaa porskuttaa eteenpäin. Arki, hymyt ja ilot koostuu kuitenkin niin kamalan pienistä asioista ja joskus sitä vaan omassa pahassa fiiliksessä velloessaan vajoaa vaan syvemmälle huonoon oloon. Ois kuitenkin niin hurjan hyvä just sillä hetkellä miettii miks musta tuntuu pahalta, mikä mua ahdistaa ja tulla ulos myös omasta näkökulmasta. Loppujen lopuksi kun mietiskelee oikein pitkälle huomaa, että asiat on tosi hyvin. Pahat fiilikset on sallittuja, mut ei anneta niiden jyrätä niiden hyvien päältä. Siispä yks hyvä keino tarrautua hetken kauniisiin asioihin on rueta miettimään mistä kaikesta voi ollakkaan kiitollinen. 

Mä oon kiitollinen..

♥ Mun kivasta kodista, josta löytyy monen monta vilttiä mihin käpertyä

♥ Tanssahtelevista lumihiutaleista ja raikkaasta pakkasilmasta

♥ Ystävästä, joka kysyy miten menee

♥ Isästä, joka puhelimen välityksellä auttoi vaihtamaan pyörän renkaat

♥ Viimeviikon erittäin onnistuneet treenit ja uudet ennätykset

♥ Opinnot, jotka haastavat pohtimaan ja ihmettelemään

♥ Luokkakavereista, jotka saa nauramaan vatsan kipeäksi

♥ Äidin lämpimästä halauksesta

♥ Sikeistä yhdeksän tunnin unista kahden peiton ja kolmen tyynyn kera

♥ Aamun minijoogasta ennen aamutoimia

♥ Auringonpaisteesta, joka paljastaa lumessa kimaltelevat timantit

♥ Kaurahapankorpuista, jotka on vaan ihan liian hyviä 

♥ Pienen koiran ilosta kun nähdään pitkästä aikaa

♥ ja siitä kun se pieni ja suloinen otus käpertyy sun syliin ja nukahtaa siihen

♥ Siitä et nään mun rakasta siskoa perjantaina

Kuvat: Annika Jauhiainen

♥ Siitä et oon oppinut kuuntelemaan mun kehoa

♥ Rakkaan ystävän naurusta, miten ikävä sitä on ollut, kun ei olla nähty

♥ Isosta kupista lämmintä teetä ja maailman parhaista villasukista

♥ Jokaikisestä läheisestä ihmisestä ja rakkaasta
♥ Siitä sykkeestä, hengenvedoista, jotka mahdollistaa mun täällä olemisen
♥ Teistä siellä ruudun toisella puolen 

Syyskuussa

Tähän astisen elämäni hienoin kuukausi. Oon muuttanut uuteen kaupunkiin, niin kauniiseen sellaiseen. Rakastunut Jyväskylään, ruskan värjäämiin puihin harjulla. Oon tehnyt kävelyretkiä kaupungissä, kuunnellut sen kuisketta. Oon katsellut auringonlaskua Tuomiojärven rannassa kitaran soidessa taustalla. Miten paljon rakastankaan sitä ääntä. Oon ihaillut Kuokkalan siltaa pimenevässä yössä kymmenennestä kerroksesta talon katolta. Oon vaipunut uneen tähtitaivaan alla ja nähnyt tähdenlennon. 

Oon alottanut täysin uuden elämän, opiskelut, tutustunut ihan älyttömän huikeisiin tyyppeihin, saanut monta ystävää, istunut super mielenkiintoisilla luennoilla ja tylsistynyt kuoliaaksi ei niin mielenkiintoisilla luennoilla. Oon nauranut vatsani kipeäksi niin monta kertaa, ettei sormet riitä laskemaan. Oon itkenyt onnesta ja hymyillen vaipunut illalla uneen omassa kodissani. 

Oon nukkunut metsän keskellä taivaan alla ja laulellut kitaran soidessa nuotion ääressä. Oon tanssinut niin paljon, että jalkoihin koskee ja nukkunut ihan liian vähän. Kuitenkin oon nauttinut jokaisesta valvotusta hetkestä. 

Oon uneksinut ilman herätyskelloa viikonloppuisin. Loikoillut sängyssä monta tuntia kuunnellen musiikkia. Oon hemmotellut itseäni, tehnyt superihania aamupaloja, keittänyt täyden pannun kahvia ja hörppinyt sitä päivän mittaan. Oon kirjoittanut muistikirjan täyteen sanoja, tekstejä ja ajatuksia. 

Oon nähnyt mun oman rakkaan siskon unelmien toteutavan. Ollut todistamassa, kun satojen tuntien työ tiivistyy 13minuutin elokuvaksi, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut minun rakas sisko. Miten kaunista oikeesti onkaan, että jonkun noin rakkaan ihmisen suuri unelma tulee yhdessä pienessä hetkessä todeksi. 

Oon inspiroitunut elämästä aivan uudella tavalla. Oon rakastunut pieniin kauniisiin hetkiin.

Täydellisen epätäydellistä

"Mitä odotat tällä hetkellä eniten?" Hetken hiljaisuuden jälkeen tajusin, ettei mulla oo mitään asiaa mitä erityisesti odottaisin. Ja ei, se ei johdu siitä, etteikö mun elämässä ei tapahtuisi mitään. Syy löytyy mun arjesta, siitä että mun ei tarvitse odottaa mitään, kun rakastan tätä hetkeä niin paljon. Huokaisen syvään ja hymyilen, tunnen miten onnellisuus valtaa mun kropan kun ymmärrän eläväni unelmaani. Tajuan siinä hetkessä, että tää arki, tää elämä tässä ja nyt on juuri sellaista, mistä oon haaveillut ja en toden totta kaipaa mitään lisää tähän. Mulla on hyvä näin. Tuon suunnattoman onnellisuuden takana piilee kuitenkin pelko. Pelko siitä, että jotain tapahtuu. Pelko, että tuo liiallinen täydellisyys ei olisikaan pian enää totta. Kaikin puolin kaikki asiat arjessa on vaan todella hyvin. Menetänkö pian jotain tästä onnesta?

Muutama päivä tuosta ajatuksesta tulee se takaisku, mikä rikkoo sen täydellisen arjen, missä oon elänyt, nimittäin takareisi pamahtaa rikki pesäpallon opiskelijoiden sm-kisoissa. Oon odottanut tätä viikkoa useamman kuukauden. Siitä hetkestä asti kun päätin, että aion Crossfitissä jossain vaiheessa kisata. Olin aikonut suorittaa Unbroken-kisakarsinnan maanantaina ja paria päivää ennen tuota loukkaannun. Negatiivisten tunteiden ryöppy valtaa mielen ja loppujen lopuksi on vaan todella tyhjä olo. Miksi just nyt, kun kolmen kuukauden ajan olisi ollut monen monta otollisempaa hetkeä mennä rikki. Miksi juuri nyt? Miksei koskaan voi elämässä olla kaikki asiat kunnossa, kun sen pienen hetken ajan. Miksei aurinkoisen päivän jälkeen tulee yö ja seuraavassa hetkessä aurinko jääkin pilvien taakse?

Oon miettinyt tätä asiaa ja tajunnut, että juuri sen takia, että tässä hommassa olisi jotain järkeä. Ne vastoinkäymiset on niitä mistä me opitaan asioita. Elämä on tavallaan täydellisen epätäydellistä ja siinä hetkessä, kun me ymmärretään epätäydellisyyden kiehtovuus ja hyväksytään se ollaan todella lähellä onnellisuutta. Mulla on myös oikeesti peiliin katsomisen paikka. Niin kovasti oon oottanut karsintoja, treenannut hullun lailla, että oon mm. laiminlyönyt lihashuoltoa. Kiireisessä arjessa, kavereiden kanssa hengatessa, opiskellessa treenimäärät oon koittanut pitää korkealla ja se mistä oon karsinut on ollut huolto ja lepo. Tästä voin syyttää vain ja ainoastaan itseäni ja tää on taas niitä hetkiä kun elämässä oppii jotain. Valitettavasti me opitaan kantapään kautta hurjan usein, mut niin sen vaan pitää mennä. Elämä pysyy epätäydellisenä aina, kuolemaan asti ja niin se vaan menee. 

Moni meistä odottaa sitä maalia. Sitä hetkeä, jolloin kaikki asiat vain olisivat hyvin ja huolet katoavat. Jokaisen meistä tulisi kuitenkin hyväksyä itsensä puutteellisena, epätäydellisenä. Hyväksyä pelot, epäkohdat elämässä ja parhaalla mahdollisella tavalla oppia vastoinkäymisistä. Ei oo turhia asioita elämässä. Kolhut tekee meistä vahvemman ja viisaamman. Aivan turhaan me yritetään korjata sitä, minkä toisaalta on välillä tarkoitus olla vähän rikki. Onnellisuus ei tarkoita, että kaikki olisi täydellistä. Niiden ylä- ja alamäkien keskellä, voitas opetella nauttimaan hetkistä ja hyväksymään se tosiasia, että loppujen lopuksi epätäydellisyys on aika hienoa.

Yksikään päämäärä, ei oo mitään ilman sitä matkaa sinne.

Miten luoda kiva instagram-profiili?

Instagram-profiili on muutakin, kun yksittäisiä kuvia. Itse tykkään seurailla feedejä, jotka näyttää kokonaisuutena kivalta. Joiden kuvat on inspiroivia ja kauniita. Miten sitten saada instagramprofiilista kaunis? Tai miten ylipäätään ottaa kivoja kuvia instagramiin. Oon koonnut tähän postaukseen muutamia vinkkejä, minkä avulla oon ite saanut päivitettyä profiilin ulkonäköä mielestäni kivaan suuntaan.

1. VALO

Tää on ehkä näistä kaikista jopa merkittävin. Kirkkaat kuvat näyttää ihan älyttömän paljon paremmalta, kun pimeät. Jos oot ottanut kuvan hämärässä, lisää siihen runsaasti kirkkautta. Luonnonvalossa tulee kaikista parhaita kuvia, tän takia esim selfietä ottaessa kannattaa ottaa se ikkunaan päin. Jos olet ottanut kuvan sisätilassa: vähennä lämpöä saadaksesi kuvaan kivaa valkeutta.

2. TEEMA

Koita miettiä mitä haluat profiililla kertoa, mikä on sun teema. Vaikka supernätit selfiet kerääkin tuplasti tai triplasti enemmän tykkäyksiä, kun muunlaiset kuvat, 9x oma naama ei näytä kuitenkaan kokonaisuutena profiilissa kivalta. Kivassa feedissä on erilaisia kuvia arjen kauniista hetkistä. Pyrin itse, ettei mulla ois kahta samankaltaista kuvaa peräkkäin profiilissa. Mieti kuvaa lisätessä sopiiko se sun teemaan?

3. MUOKKAUS

Muokkaa kuvat aina samalla tavalla. Tällä tarkoitan sitä, että käytät samaa filtteriä ja samoja muokkauksia. Näin kuvista tulee yhteneväisiä ja niissä on tietynlainen väriteema. Unohda instagramin filtterit ja käytä kunnon muokkausohjelmaa. Itsellä on käytössä VSCO cam, joka on ihan älyttömän hyvä. Itse käytän VSCO filteriä G3 muokkauksilla: kontrasti -1, lämpö -2, terävyys +1.

4. TAUSTA ja ASETTELU

Koita pitää kuvat simppelinä. Suosi valkoista taustaa, sillä se lisää kuvan kirkkautta. Vessanpönttö tai keittiön kaapit ei näytä kivalta kuvissa. Poista kaikki ylimääräinen kuvasta, vaatteet pois lattialta ja sotkut pois pöydiltä ennen kuvan ottamista. Älä ota kuvaa liian läheltä! Kuvassa voi näkyä muutakin kun itse kuvattava kohde. Ruusut kuvan yläkulmassa tuovat esimerkiksi kivaa perspektiiviä kuvaan.

5. VALITSE VÄRIT
Valitse väriteemat, jotka miellyttää sun silmää. Monessa kauniissa instagram-profiilissa toistuu samat värit. Mulla värejä on rauhalliset vaaleat sävyt, ei mitään turhan räikeää tai tummaa. Lisään myös kuviin lähes poikkeuksetta sinisen sävyjä. Esimerkkinä lisäsin vähän aikaa sitten kuvan, joka oli otettu punaista juoksurataa vasten, mutta poistin kuvan, sillä se ei sopinut väriteemaan ja näytti profiilissa hassulta.

Oisko teillä jakaa jotain vinkkejä?:)

Unelmia kohti

Multa kysyttiin niin monesti, mikä mun plan B on. Kerroin niille, ettei mun unelmat tarvitse varavaihtoehtoa. Koen, että ensimmäinen askel kohti luovuttamista, kohti epävarmuutta on keksiä varasuunnitelma. Mun mielestä tää ajattelutapa yltää ihan jokaiselle elämän osa-alueelle. Mä aion päästä opiskelemaan alalle, jonne oon halunnut siitä hetkestä asti, kun ensimmäisen kerran kyseisen alan kuvauksen luin netistä. En tarvitse varasuunnitelmaa. Jos en pääse tänä vuonna, oon viisaampi ja vahvempi ensi vuonna. Perääntyä en kuitenkaan aio. Luovuttaa en aio. Mä vielä toteutan unelmani. Vaikka kuka tahansa sanois: "Et pysty siihen" "Ei kannata", niin sä oot se joka määrittelee sun pystyvyyden, ei kukaan muu.

Tää on ajatusmalli mitä haluisin nähdä enemmän ihmisissä. Että uskallettas unelmoida. Oon kuullu niin monesti, että "en mä hae opiskelemaan lääkikseen, en kuitenkaan pääse". ET varmasti tuu saavuttamaan "en mä kuitenkaan" asenteella mitään. Ei koskaan voi saavuttaa asioita, jos ei yritä ja oo valmis laittamaan 200% peliin unelmien saavuttamiseksi. Kaikki on kiinni susta. Haluatko sä tarpeeksi, jotta saavuttaisit unelmasi? Teetkö sä asioita unelmiesi eteen? Joka aamu heräät uuteen päivään ja joka päivä on uusi mahdollisuus tähdätä kohti unelmia.

Ei mikään elämässä oikeasti tule helpolla. On tehtävä niska limassa töitä ja paiskittava hommia. Kaikki se työ tuottaa varmasti jossain vaiheessa tulosta. Joskus unelmien eteen pitää myös luopua paljosta. Pitää joskus tehdä radikaaleja ratkaisuja. Pitää joskus jättää joitain asioita taakse, että voi edetä kohti uusia. Joskus pitää katkaista tärkeitä siteitä, että voi luoda uusia. Joskus se on unelmien jahtaamista jarruttava parisuhde, joskus se on työ josta et nauti. Mut aina, oli se mikä tahansa, jos se ei tee sua onnelliseksi, niin lähde.

Oon aina ollut sellanen luonne, että joko teen sata lasissa tai sit en tee ollenkaan. Johonkin kun ryhdyn niin teen sen aina täysillä. Neljän viikon pääsykokeisiin luku jakso oli henkisesti tosi rankka. Unelmien eteen joutuu tosiaan luopumaan myös monesta asiasta ja tän neljän viikon aikana mun elämään ei kyllä todellakaan sisältynyt mitään muuta, kun lukemista ja treenit. Erakoidun lähes täysin ja keskityin vain ja ainoastaan siihen, et syksyllä pääsisin aloittamaan opinnot. Nyt kun siellä on vielä varmasti pääsykokeisiin valmistautuvia, niin toivotan tsemppiä ja voimia joka ikiseen hetkeen matkalla. Lopputulos tulee varmasti olemaan aikanaan uurastuksen arvoinen.

Nyt on pääsykokeet ohi ja voin sanoa, että olo on hieno, helpottunut ja kevyt. En oo ihan varma miten mulla meni, koe tuntu tosi vaikeelta. Mut voin hymyssä suin sanoa, että oon tehnyt parhaani. Jos se ei riitä, niin en voi sille mitään. Kaikkensa antaneena voi olla tyytyväinen itseensä. Nyt venaillaan kuukausi sitten, että tuleeko kutsua kesäkuussa järjestettävään toiseen vaiheeseen. Toivottavasti tulee, sillä nyt alkaa lajitreenaus ihan kunnolla. Kuukaudessa pitäs saada haltuun aika monen urheilulajin tekniikat. Onneks pohjaa on ihan mukavasti ja ei tarttee harjottelussa lähteä ihan nollasta. 

Unelmia kohti.

Balance

Oon pohtinu viimeaikoina tasapainoa. Sen merkitystä ja tärkeyttä elämässä. Tiedättekö, kun pieneltä lapselta kieltää jotain, pikkunen todennäkösesti haluaa sitä vaan entistä kovemmin. Musta tuntuu, et sama pätee moneen meistä myös iästä riippumatta. Kielletään kokonaan jotain itseltämme ja löydetään ittemme himoitsemasta sitä entistä enemmän. Blogeissakin on niin paljon vaan sitä pintaa. On helppo ajatella, että miten ton elämä on vaan niin täydellistä. Mä kerron sulle, ei kenenkään elämä oo oikeesti täydellistä. Ei kukaan pysty painamaan päivästä toiseen ilman huonoja hetkiä. Niitä vaan tulee kaikille ja se vaan kuuluu tähän hommaan, elämään. Mun mielestä elämän ei pidä olla vaan pelkkää fitnesstä ja parsakaalia, ei pelkkää työtä ja paperisotaa, ei pelkkää rellestystä ja alkoholia, ei pelkkää rakkautta ja hyvinvointia. Asioilla on aina kääntöpuolensa.

Tasapaino on elämän jokasella osa alueella. Se on sitä, et vaikka rakastan ravinteikasta, värikästä ja terveellistä ruokaa, niin joskus mässytän karkkia ja vedän purkillisen Ben&Jerryä, koska mä voin. Vaikka musta on ihanaa olla ihmisten kanssa ja viettää aikaa yhdessä, niin joskus haluun vaan käpertyä mun asunnon pimeimpään nurkkaan ja iha vaa olla yksin ja mököttää. Vaikka saan tuhannesti voimaa ja energiaa treenaamisesta ja se on niin parasta, nii joskus musta vaan tuntuu, että ei vaan jaksas ja haluun vaan olla laiska, ja sekin on ihan ok. Myös se, että sä et nyt lähde sinne reenaamaan, jos susta ei tunnu siltä. Tosin yleensä, kun vaan lähdet huomaat, et sun olo on 100 kertaa parempi treenin jälkeen. Tasapaino on sitä, et sun ei tarttee kieltäytyä mistään, jos et halua. On ihana nautiskella joskus lasi viiniä ja bailata pilkkuun asti yökerhossa. Välillä taas on vaan niin ihana viettää koti-iltaa ja mennä nukkumaan yhdeksän aikaan. Sä voit, aina. Ja ei kieltäydytä elämän hienoista hetkistä ja kokemuksista, koska muut ajattelee jotain tai se ei vaan sopis johonkin hemmetin muottiin jossa me olevinaan eletään. Ei semmosta muottia ole. On kyse tasapainosta.

Oon koittanu puhua myös niistä huonoista hetkistä täällä blogin puolella. Haluun toki kylvää positiivisuutta ja saada ihmisiä näkemään valoa tunnelin päässä. Joskus vaan tosiaan on sitä pimeyttä. Vaikka kirjotin, että mun on hyvä olla yksin. En rupea valehtelemaan, ettenkö ois kaivannu kainaloa ystävänpäivänä. Etteikö musta ois ollu ihana käpertyä jonkun kainaloon ja saada vaikkapa kimppu ruusuja, valkosia ruusuja, koska niitä mä niin paljon rakastan. En rupea valehtelemaan, ettenkö kaipais sitä hetkellisesti ihan joka päivänä. Kaipaan rakkautta, paljon ja se on musta hienoa. Niin pitääkin ja se on sit ihanaa, kun sen elämänsä jossain vaiheessa pääsee jakamaan toisen kanssa. 

Tasapaino tarkottaa mulle, sitä ettei tarttee olla just mitään. Mun ei tartte olla missään muotissa. Mun ei tarttee olla ihan älytön fitness. Ei mun pidä olla täydellinen bloggaaja olla aina niin super edustava. Vaikka hyvinvointi-bloggaajan varmaan jonkun mukaan pitäisi olla super terveellisesti elävä ja älyttömän inspiroiva treenipimu, niin mun mielestä se ei oo todellisuus. Hyvinvointi ei oo sitä. Hyvinvointi on sitä, et elämässä on se tasapaino. Se, että viikonloppuna nautin ihanasta ajasta tyttöjen kanssa ja vetelin juustoja, keksejä, suklaata ja viiniä. Seuraavana päivänä pitsaa ja jäätelöä. EI mun, eikä sun, tarvitse miettii, et mitä muut ajattelee, koska sillä ei vaan oo merkitystä. Jos ja kun mulla on hyvä just tämmösenä, se on tärkeintä. 

Balanssin löytäminen elämässä on, ehkä hienointa mitä mulle on tapahtunu. Se, että oon ymmärtänyt, että voin olla just oma itteni ja tehdä asioita, mitkä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, on tuonu mun elämään niin paljon. Hyvinvointi on ihana sana, kunhan sen merkityksen ymmärtää. Oon monesti luullu olevani hyvinvoiva, mut ollut väärässä. Pinnasta oon voinut hyvin, mut sisältä oon ollu sotku. Nyt mulla on hyvä olla, sen takia, et hyväksyn huonot hetket ja saan niistä voimaa. Se et hyväksyn iteeni just tällasena ja kuuntelen kroppaani ja teen niinku musta sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Balanssi on ihanaa.

Anteeks, että mun postaukset on ollut tämmösiä epämääräisiä ajatuspurkauksia, musta vaan tuntuu, et on niin paljon asioita mistä haluaisin puhua. Tasapainon vuoksi, musta vaan tuntu viime viikolla, etten saa itestäni mitään ulos ja siks en tullut kirjottamaan. Anteeks, et jouduitte siitä kärsimään ja mulla on nyt jo super paljon parempi mieli. JA pus kaikille uusille siellä ja kiitos kaikista ihanista kommenteista, mitä ootte kirjotellut. Teidän kommentit piristää mun päivää aina vaan niin paljon.

Ihanaa viikkoa sinne!

Miten saavuttaa unelmansa?

Puhun paljon unelmista ja niiden jahtaamisesta. Siitä, miten haluan päivittäin tehdä töitä unelmieni eteen. Mun mielestä jokaisen pitäisi unelmoida isosti. Monesti meidän unelmat jää kuitenkin pilvirinnojenrakentelutasolle. Jos oikeasti haluaa saavuttaa jotain, on syytä asettaa konkreettinen tavoite. Elämässä tavoitteet voi ulottua jokaiselle elämän osa-alueelle. Onko se unelmatyö? Pitkään haluamasi työpaikka? Onko se menestyvä yritys? Onko se hyvä olo kropassa? Toimiva vatsa? Onko se vetreämmät lihakset ja nautinto liikunnasta? 10, 20, 30 leukaa? 5 miesten punnerrusta? Pyöreemmät pakarat, 100kg kyykyssä? Uusi ystävyys, uutta tietoa, opiskelua? Tavoitteilla ei ole rajoja, unelmilla ei ole rajoja. Unelmoida voi aina ja mistä vaan.

Aluksi unelmat ja tavoitteet varmasti tuntuvat kaukaisilta, mutta kun tekee töitä unelmiensa eteen voi yhtäkkiä tajuta olla lähempänä, kun ois voinu koskaan kuvitella. Liian usein luovutetaan jo ennen aloittamista. "En mä kuitenkaan".. NO MIKSI ET? Jokainen meistä on ihan uskomaton tyyppi ja pystyy varmasti ylittämään itsensä. Oon sitä mieltä, että jos jotain haluaa kovasti, sen varmasti saavuttaa. Mun asiakas kysyi onko mulla varasuunnitelmaa, jos en pääse opiskelemaan liikuntabiologiaa yliopistoon. Vastasin, etten tarvitse sellaista, koska pääsen. Varasuunnitelma ois ensimmäinen askel kohti luovuttamista. Tarviin 100% itseluottamusta, jotta pystyn tähtäämään kohti unelmia. JOKAINEN voi saavuttaa unelmansa, mutta ilmaiseksi se ei tule.

Mä haluaisin, että jokainen voisi nauttia elämästä. Toivoisin, ettei maanantaita pelättäisi. Että ei odotettas kokoajan perjantaita, ja sit seuraavaa perjantaita ja sen jälkeen kesälomaa ja talvilomaa. Miksi odottaa? Kun elämä on nyt ja tässä. Me ollaan nyt ja tässä. Uskalla olla rohkea, se on luultavasti elämäsi paras päätös. Lähde pois, jos et ole tyytyväinen. Oli kyse sitten mistä tahansa. Ole avoin uusilla haasteille. Työnnä jalkasi oven väliin, et koskaan tiedä mitä oven takaa voi avautua, jos et yritä. Jos uskallat olla rohkea sulla on tuhannesti parempi mahdollisuus saavuttaa asioita. Ihmettelemällä, pyörittelemällä peukaloita ja valittamalla me ei vaan päästä mihinkään. On toimittava ja tehtävä töitä.

Unelmien saavuttaminen vaatii kovaa duunia. Mikään ei tule ilman työtä. Kuitenkin tässä vaiheessa on mun mielestä tärkeä ymmärtää, että itse tavoitetta hienompaa on se matka määrän päähän, niin kliseeltä kun se kuulostaakin. Joskus tavotteiden ja unelmien eteen joutuu myös luopumaan jostain toisesta asiasta. Onko se sitten rahallisesta tulosta luopumista, jotta voisit opiskella itsellesi ammatin josta oikeasti nautit? Onko se tunneista luopumista kovan työmäärän vuoksi? Onko se perheestä erkaantumista matkusteluhaaveiden toteutumiseksi? Vaikka joudut luopumaan joistain asioista, kun yksi ovi sulkeutuu monta muuta avautuu. Ite oon todennut ton niin monesti elämässä. 

Kirjaa unelmiasi ylös ja aseta konkreettinen tavoite. Päätä, että sä pystyt siihen. Kanna mukanasi muistikirjaa. Kirjoita ajatuksistasi, mitä haluat elämältä. Kuukausi, vuosi tai 5 vuotta myöhemmin voit palata noihin hetkiin, kun oot kirjoittanut unelmistasi ja saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa oot päässyt tavoitteisiisi. Ei ajatella, ettei me pystyttäs, koska me ihan varmasti pystytään. Nautitaan elämän pienistä asioista ja tehdään kovaa duunia. Ja muista, ettei asiat mee aina niinku me suunnitelmaan ja yleensä se on vaan hyvä. Mutkat matkalla ohjaa meitä oikeaan suuntaan elämässä ja kasvattaa  ja vahvistaa meitä.

Joten tänään, te ihanat siellä ruudun toisella puolella. Mitkä on teidän tavoitteet vuodelle 2016 tai kenties kauemmas? Mikä on se ainainen unelmasi, jota haluat NYT lähteä toteuttamaan? Kerro mulle, haluan tietää ♥

Mun on hyvä olla yksin

Hengitän. Oon ihan hiljaa. Mietin miten erilaista elämä oli vielä puoli vuotta sitten. Nyt tulee puoli vuotta siitä, kun me päätettiin silloisen avopuolison kanssa lähtee eri poluille. Reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen oltiin päädytty tilanteeseen, jossa kumpikin tajusi, että on parempi olla itekseen. Kumpikaan meistä, ei ollut enää onnellinen siinä. Oon pitkälti seurustellut suuren osan nuoruudestani. Rakastan läheisyyttä, tykkään yhteisöllisyydestä. Haluan jutella ja päästä höpöttämään ihmisten kanssa. Tarvitsen ympärilleni elämää. Ensimmäistä kertaa elämässäni, muutin asumaan yksin, ihan yksin. Ei kämppistä, ei perhettä, ei poikaystävää. Mua pelotti.

Mua pelotti, etten osaa olla yksin. Enkä osannutkaan. Alkuun oli niin yksinäistä. Tulin illalla väsyneenä kotiin pitkän koulupäivän jälkeen ja vaan itkin. Itkin ja lopulta nukahdin. Kaipasin niin paljon parisuhdetta, sitä et pystyis jakamaan kaiken. Et ois se toinen siinä. Että vois vaan käpertyä sen ihanimman kainaloon ja olla siinä. Et joku toivottas sulle hyvää yötä ja rutistas oikein kovaa. Ja kun sä aamulla heräät se toinen on siinä sun vieressä toivottamassa hyvää huomenta. Ja sit herään ja tajuan, et se olikin vaan unta. Herään yksin ja oon yhäkin väsynyt. Ja yksin.

"Halusin olla sun kanssa nyt ja aina, mut ne oli vaan liian isoja sanoja. En ois ikinä halunnu päästää susta irti, mut nyt mä joudun sen tekee vaan silti. 

Katson taivaalle, jossain oot sä. Maailman toisel puolel katsot tähtiä. Ja mä kuiskaan tuuleen oot sä siellä? Kuulet sä mua, mä rakastan sua vielä."

Pikkuhiljaa tajusin kuitenkin asioita itestäni. Rupesin oikeesti miettimään elämääni taaksepäin ja pohtimaan niitä asioita, mitkä meidät oli ajanu siihen tilanteeseen, että ero oli oikea ratkasu. Tajusin, että me oltiin erottu ihan oikeista syistä. Jos ei oo onnellinen, asialle pitää tehdä jotain. Kaiken lisäks, kahden vuoden seurustelun aikana, olin saanu itelleni korvaamattoman ystävän ja hyviä ystäviä me ollaan edelleen. Ihmiset eroaa yleensä aina oikeesta syystä. Siitä syystä, et just sillä hetkellä tarttee vaan aikaa ja tilaa. Aikaa omille ajatuksille. Mun piti saada asiat itteni kanssa kuntoon, ennen ku pystysin jakamaan elämääni kenekään muun kanssa. Mun pitää ensin opetella olemaan yksin.

Koitin löytää keinoja pukea mun tunteet sanoiksi ja saada ne ulos itestäni. Otin paperin ja kirjotin. Kirjotin kaiken mitä mieleen tuli, kirjotin niin, että mun sormiin rupes koskemaan, mut en lopettanut. Mulla oli niin paljon asioita mielessä, että ne oli pakko saada ulos. Ajatukset poukkoili ja vaihteli, vihaa, rakkautta, epätoivoa, innostusta. Niin monia tunteita, et ei kukaan pysty semmosta määrää pitämään sisällään. Mut se helpotti. Rupesin piirtämään ja kirjoittamaan tunteitani pieneen muistikirjaan päivittäin. Rupesin nauttimaan itsenäisyydestä, mun omasta kodista, hiljaisuudesta.

"Paljon oon kuitenkin menny eteepäi itteni kanssa, tajunnu oikeesti miks me ollaa olemassa. Aion jatkaa mun matkaa mun on hyvä olla yksin. Kiitos sulle siitä, mä itteni löysin.

Katson taivaalle, jossain oot sä. Maailman toisel puolel katsot tähtiä. Kuiskaan tuuleen, oot sä siellä? Kuulet sä mua, mä rakastan sua vielä."

Tuun kotiin ja laitan totutusti musiikin päälle. Sammutan musiikin kuitenkin melkein heti ja käyn makaamaan lattialle. Tuijotan kattoa ja oon ihan hiljaa. Mä kaipaan hiljaisuutta. Ensimmäistä kertaa elämässäni, tajuan oikeesti nauttivani siitä hetkestä ihan yksin siinä. Siitä hiljaisuudesta ja siitä, että mulla on oma koti. Siitä, että oon just yksin ja voin tehdä just niitä asioita mitä rakastan. Voin tehdä omat valintani elämässä. Mun on hyvä olla yksin ja oon tän puolen vuoden aikana löytänyt sellaisen Emilian, mistä ei oo ollut tietookaan aikasemmin. Se Emilia on itsevarma, hyvinvoiva ja onnellinen. Ja ihan vaan sen takia, että sain olla yksin ja opin tuntemaan itteni.

Multa on kysytty, miten erosta voi päästä yli? Mun mielestä yhdestäkään erosta ei tarvii päästä yli. Pitää vaan hyväksyä, et ne ratkasut elämässä on tehty oikeista syistä. Omat sekavat ajatukset on ihan täysin normaaleita ja jokainen samassa tilanteessa oleva käy niitä läpi ja niin pitääkin käydä. Kaikki ne tunteet pitää saada ulos ja ne pitää käsitellä. Sit koita keskittyä suhun. Mieti mitä sä haluat elämältä ja rupee tähtäämään just sitä kohti. Rakastu tähän päivään, rakastu hiljaisuuteen. Paina käsi sun rinnan päälle ja tunne se syke. Se syke on semmonen, mistä vois olla ihan älyttömän kiitollinen. En voi sanoa kellekkään ohjeita, kuinka päästä erosta yli. Mä vaan sanon, et yksin olemalla löysin itteni ja oon onnellisempi, mitä oon koskaan elämäni aikana ollut. 

Kohti hyvinvointia, yhdessä

Halusin näin vuoden alkuun koota omat vinkkini kohti terveellisempää elämäntapaa. Monet starttaa vuoden alussa projektin, projektin joka tähtää kesäkuntoon. Viikko pari, kuukausi jos toinen jaksetaan painaa duunia ja sit homma leviää käsiin. Siksipä kehottaisin, ettei alotettas mitään erityistä projektia. Koitettas herätellä mielenkiintoa omaa hyvinvointia kohtaan. Mitä ratkasuja/muutoksia voisin pikkuhiljaa tuoda elämään, että saatas homma luistamaan ja joka päivä ois pikkusen parempi fiilis. Toivosin, että se hyvä fiilis ulottus koko kroppaan, henkiseltä fyysiselle levelille ja sitä kautta heijastus elämän jokaselle osa-alueelle. Ei dietata, pliis. Oon koonnut muutamia vinkkejä tähän, mitä mulle tuli mieleen.

1. Älä haukkaa liian isoa palaa kerralla.

Ei oo mitään järkeä lähtee muuttamaan koko elämäntapaa ihan ylösalasin. Laitetaan ruokavalio ihan päälaelleen ja ruetaan reenaamaan ihan hulluna. Tehdään asioita, joihin ei todellakaan oo totuttu. Elimistö tarvii hyväänkin suuntaan tehtäville muutoksille sopeutumisaikaa. Lähde kokeilemaan, mikä sulle sopii ja tee se pikku hiljaa. Tottakai on hyvä asettaa tavotteita ja tähdätä kovaa niitä kohti. Liian isot muutokset voi kuitenkin ajaa sut entistä pahempaan jamaan ja aiheuttaa just sen homman käsiin leviimisen.

2. Pyri luomaan rutiineja.

Kun elämään tulee muutoksia, ne ois hyvä saada rutiiniksi. Jos sun arki on kiireistä, valmista ruoat etukäteen. Pidä kokkauspäiviä, millon valmistelet ruokia. Mieti, että sulla on tarpeeksi ruokaa mukana, jotta varmasti jaksat porskuttaa päivän hyvällä energialla. Ota tavaksi napata vesipullo mukaan kaikkialle. Juo vettä ruokailujen ympärillä. Merkkaa viikon treenit kalenteriin ja pyydä kaveria mukaan treenaamaan. Muista merkata suunnitelmaasi myös lepopäivät, jotta ne tulee pidettyä. Yhdessä on kivempi toteuttaa suunnitelmia ja tähdätä kohti tuloksia!

3. Kuuntele itseäsi.

Tää on ihan älyttömän tärkeää. Tää neuvo ulottuu ihan joka elämän osa-alueelle. Oli kyse töistä, treeneistä, ruokavaliosta, ihmissuhteista. Mieti, mitkä on semmosia asioita, mistä tuut hyvälle tuulelle. Mikä tekee sut iloiseksi? Jos salilla pumppaaminen ei tunnu omalta jutulta, mitä jos kokeilisit jotain uutta lajia? Taistelulajia? Tanssikurssia? Entäpä jooga tai pilates? Ehkäpä crossfit tai ryhmäliikuntatunnit? Löydä oma juttusi. Ruokavalion kanssa tää on kanssa älyttömän tärkeää. Mieti millasia tuntemuksia ruokavalio saa sussa aikaan. Onko hyvä olla ilman maito- tai viljatuotteita? Sopiiko sulle kasvisruokavalio? Tarvitsetko prosessoituja tuotteita? Kokeile erilaisia juttuja ja tutkiskele oloasi. Jos susta tuntuu, et oot jatkuvasti väsynyt ja energiat lopussa, luultavasti jonkunlainen muutos voisi olla paikallaan.

4. Älä tuijota liikaa vaakaa.

Tää pätee ihan omaan painoon ja myös ruokien punnitsemiseen. Toki on hyvä, jos esimerkiksi painon pudottaminen motivoi sua tekemään enemmän töitä. Kuitenkaan se vaa'an luku ei sais olla yksinään se asia, joka sut tekee onnelliseksi. Kyllä se ois ihana, että se onni tulis sen hyvän olon kautta. Miten kiva onkaan, kun jaksaa tehä juttuja ja saa hyvillä valinnoilla energiaa arkeen. Sit tohon ruoan punnitsemiseen, mun mielestä se menee fanaattiseksi. Jokaisen ois hyvä oppia tuntemaan rajansa. Mikä on sopiva määrä ruokaa sun kropalle. Proteiinista voin sanoa et semmonen oman kämmenen kokonen määrä on aika passeli, kasviksia iha vaa runsaasti ja hyviä rasvoja oikeesti riittävästi, jotta jaksaa kone porskuttaa. Älä pelkää rasvoja, ne auttaa sua saamaan elintoiminnot käyntii oikeen kunnolla.

5. Rakastu jokaiseen päivään, itteesi ja muihinkin.

Toivoisin niin kovasti, että me osattas elää hetkessä. Että me uskallettas heittäytyä arkeen ja nauttia siitä täysillä. Ois mukava, kun siellä ruudun toisella puolen löytäsitte oman juttunne. Että saisitte tehtyä just ittellenne oikeita valintoja. Jos me voitas asennoitua elämään intohimosesti ja ymmärrettäs, miten helkkarin hienosti meillä on asiat, näyttäs kaikki paljon valosammalta. Unelmoidaan yhdessä ja sit tähdätään niitä unelmia kohti. Tykätään tästä päivästä, toisistamme ja itestämme. Ei yritetä olla joitain toisia, ollaan just meikäläisiä ja ihania sellasia. Koitetaan olla parhaita versioita itestämme, eikä kaikenmaailman Michelle Lewinejä. KOSKA te ootte mahtavia just tommmosena!

Kuka ois mukana? ♥

Käy kurkkaa myös aikaisemmat postaukset aiheesta:
10 askelta kohti hyvinvointia
Lopeta laihdutus, keskity hyvinvointiin
(tässä postauksessa kerron oman tarinani, miten tuhosin aineenvaihduntani diettaamalla)

ps. anteeksi kuvat ei oikein liity aiheeseen. torvelona kadotin muistikortin kun olin lisäämässä niitä koneelle. :D

KIITOLLINEN

Onnellisuus on niin pieniä asioita. Heräsin aamulla omasta kodista, omasta sängystä. Kaks viikkoa muitten nurkissa pyörimisen jälkeen oma koti tuntuu vaan niin hemmetin hyvältä. Vaikka onkin ihana nähdä läheisiä ja viettää aikaa perheen luona, tästä kodista on muodustunu mulle tosi tärkeä asia. Oon jotenkin aina koko elämäni pelännyt yksinäisyyttä, enkä ois koskaan kuvitellu kaipaavani sitä. Niin se ihminen vaan muuttuu ja ai että miten ihana musta onkaan olla hiljaa, yksin omassa kodissa. 

Mun tän aamun onnellisuus on ihanat uudet Marimekon trikoolakanat. Eilen pääsin kömpimään tuuletettuihin petivaatteisiin. Löytyyks sieltä muita jotka rakastaa ihanan raikkaita viileitä ulkona pakkasessa olleita petivaatteita? Näiden raikkauteen yhdistettynä toi trikoon pehmeys. Ei tarvinnu unta kauaa odottaa. En osaa ees sanoin kuvailla miten ihanan pehmeät nää lakanat on. Oikeesti suosittelen hankkimaan, nää on täydellisyyttä. Kiitos mammalle ihanasta joululahjasta. Kymmenen tunnin unien jälkeen on ihana herätä ilman herätyskelloa. Ja kun ei tarvii nousta ylös vaa voi vaa vetkutella sängyssä ja pohtia elämän mukavuutta. Onnellisuutta.

Ja kun katon ulos nään lunta. Lumihiutaleet leijailee ja tanssahtelee taivaalta alas. Just sellasia isoja hiutaleita mitä pikkutyttönä piti jahdata kieliulkona et sais niitä maistella. Semmosia jotka saa mulle hymyn huulille. Mietin lapsuutta, miten huoletonta se on ollu. Joskus toivoisin, et voisin olla lapsi vielä yhden päivän, ettei tartteis huolehtia. Mut sit palaan tähän hetkeen ja tajuan, että vastuu on oikeesti aika hieno asia. Ja itsenäisyys, kiitos siitä, että mulla on mahdollisuus elää itsenäistä elämää ja just niitä asoita, mistä mä tuun onnelliseks. Vedän mun lempi villasukat jalkaan, nekin sain joululahjaks. Näissä on nii hyvä olla.

Tänään, jos ei valitettas vaan mietittäs mitä kaikkea hyvää meidän elämässä on. Jos saatas hymy huulille niistä pienistä asioista. Oli se sit uudet villasukat, tanssahtelevat lumihiutaleet, ystävät tai vaikkapa herkullinen ateria. Muistetaan olla kiitollisia siitä, et niitä asioita meillä on. 

Kiitos elämästä.

2015

Ensimmäinen päivä uutta vuotta. Oon mietiskellyt paljon mennyttä vuotta. Vuosi sitten en ois ikinä uskonut millainen vuosi on edessä. En ois pystynyt kuvittelemaan itseäni nykyiseen elämäntilanteeseeni. On ollut tosi rankkaa ja vaikeita hetkiä. Elämä on muuttunut paljon ja vaikeuksien  kautta musta on tullut paljon vahvempi. Ensin mietin, että ompa ollut huono vuosi, mutta syvällisemmin pohtiessani oon tajunnut, että nimenomaan tää vuosi on antanut mulle ihan älyttömän paljon. Oon kasvanut vuodessa henkisesti todella paljon ja oppinut elämästä ja itsestäni uusia puolia. 

Vuosi sitten olin epävarma itsestäni ja kaikesta ympärillä olevasta. En luottanut ihmisiin, enkä itseeni. Elin pinnallisessa kuplassa, jossa esimerkiksi ulkonäkö määritteli ihan liian suuren osan elämästäni. Ulkonäkö määritteli mut. Pienin askelin aloin ymmärtämään, että elämässä on ihan oikeesti paljon muuta, paljon enemmän. Aloin ymmärtämään, että treenaaminen ja hyvinvointi on paljon muuta kun kasipäkki ja pyöreä peppu. Rupesin tekemään valintoja voidakseni hyvin ja se muutos henkisellä ja fyysisellä tasolla on ollut todella suuri. Oon oppinut rakastamaan omaa kehoa just sellaisenaan. Oon ymmärtänyt et ne pienet asiat mitä me kuvitellaan virheiksi itsessämme on just niitä mitkä tekee meistä erityisiä.

Parisuhteessa elävästä epävarmasta opiskelijasta on vuodessa tullut itsenäinen ja vahva nuori nainen ja yrittäjä. Kiitos siitä kuuluu mun läheisille, jotka on auttaneet ja tukeneet mua vaikeiden aikojen läpi. Kesä oli mulle henkilökohtasesti tosi rankka, kun jouduin taistelemaan terveyden ja muiden vaikeuksien kanssa. Syksyllä musta tuntu välillä, että mun on vaan pakko luovuttaa ja jättää koulu ja kaikki kesken. Mutta en luovuttanut vaan jaksoin loppuun asti. Parin vuoden parisuhteen jälkeen välillä oli tosi yksinäistä. En osannut olla yksin ja kaipasin läheisyyttä jatkuvasti. Vähitellen tajusin kuitenkin, että yksin ollessani oon oppinut tosi paljon itsestäni. En ois uskonu, että voisin oikeesti viihtyä itsekseni ja elää onnellisesti itsenäistä elämää. Näin kuitenkin, tälläkin hetkellä itsenäisenä ja hymy huulilla elän elämää, jota haluan.

Näin vuoden alussa moni haluaa aloittaa puhtaalta pöydällä ja odottaa jonkinlaista muutosta elämään. Ite oon kuitenki sitä mieltä, että oon täysin sama ihminen ensikin vuonna. Jokainen päivä on aina uusi mahdollisuus kokea uskomattoman hienoja asioita. Ensi vuonnakin aion rakastua hetkiin ja tarttua kiini niihin asioihin, jotka elämässä saa mun huulille hymyn. Asia, joka saa sut hymyilemään ja hyvälle on semmonen josta kannattaa pitää kii. Ei pidä epäröidä ottaa askelta eteenpäin, jos mietit et pitäiskö sun tehdä jotain niin TEE ja kokeile. Jos siitä ei seuraa jotain ihanaa, niin luultavasti opit jotain. Kun opit rakastumaa jokaiseen päivään tulee elämästä vaan niin paljon helpompaa. Ei muututa, ollaan omia ittejämme ja parhaita versioita meistä.

Ihanaa alkanutta vuotta!

VIIDEN TÄHDEN ILLALLINEN

Oon rakastanut ruoanlaittoa jo pikkutytöstä asti. Mun tie on vienyt keittiöön aina. Meidän perheessä on perinteisestikin suuri sydän ruokaa ja kokkaamista kohtaan ja tän rakkauden keittiössä hääräämiseen oon perinyt suvusta. Ensin äidin ja mummon apuna ja pikkuhiljaa ihan itse. Koulusta saatoin monesti tulla ensimmäisenä kotiin ja tehdä ruoan ennen äidin kotiin tulemista. Mulle se ei ollut vaivaa, tykkäsin niin paljon kokkailusta. Erilaisten juhlien lähestyessä halusin olla aina mukana suunnittelemassa juhlamenua. Sen sijaan, että mentäisiin aina ravintolaan valmiiseen pöytään, meillä laitetaan ruoat itse. Eilen tulin viikonlopunviettoon Kuopioon hauvojen seuraksi, kun kotiväki lähti reissuun Helsinkiin. Evita tuli mun seuraksi hauvavahtiin ja päätettiin kokkailla oikee viiden tähden illallinen ja siinä kyllä onnistuttiin enemmän kun hyvin ja ruoanlaitto on vaan niin hauskaa.

Mun ruoanlaitto on kekseliästä ja rohkeaa, kokeilevaa. Joskus mennään kovaa vauhtia metsään ja joskus onnistutaan täydellisesti. Epäonnistumisen kautta opitaan uusia ulottuvuuksia. Mä en oo koskaan osannut noudattaa reseptejä. Selaan niitä kyllä paljon, katson miten erilaisia ruoka valmistetaan, mutta on todella harvinaista, että noudattaisin reseptiä täysin. Ei se ruoka sitten ole niinkään mun tekemää, luomaa. Jotenkin oon aina kokenut, että mulla on ollut lahja ymmärtää makujen päälle. Ymmärrän mikä sopii minkäkin kanssa ja maistaessani tiedän mitä tulisi lisätä. Joskus ruoan tai leivonnaisten rakenne ei täsmää, joskus herkut kaipaavat pistettä iin päälle. Jotain joka täydentäisi makuelämyksen. Yleensä saan kiinni puuttuvasta ainesosasta ja onnistun. 

Alkupalaksi hunajamelonia, italaialaisia leikkeleitä ja regina blue juustoa...

Rakastan italialaista keittiötä, siitä huolimatta, että koskaan en ole Italiassa käynyt. Aito Italialainen ruoka on varmasti vielä äärettömän paljon enemmän, mutta monesti olen Italian ulkopuolellakin ihanaa ja herkullista ruokaa saanut. Uskomattomia makuelämyksiä on tullut koettua Kuopion Trattoria Sorrentossa, joka todellakin on pala Italiaa. Käy kurkkaa postaus Trattoria Sorrentosta tästä. Italia oli siis inspiraationa tässäkin menussa, vaikka poikettiin perinteisestä varmasti jonkun verran. Alkupalaksi ihania makuelämyksiä. Regina Blue oli uusi ja herkullinen makuelämys. Uskomattoman pehmeää, ei yhtään kitkerää mutta silti täyteläistä homejuustoa. Ja miten se luokaan täydellisen liiton hunajamelonin kanssa. Hunajamelonia, juustoa ja ympärille pyöräytetty Prosciutto kinkku. Täydellistä.

Pääruoaksi kermaista savulohipastaa, aurinkokuivattua tomaattia ja pestoa..

Pastaan 2:lle:

100g durum vehnäjauhoja

100g tavallisia vehnäjauhoja

2 kananmunaa

loraus öljyä

1. Mittaa jauhot kulhoon, tee jauhojen keskelle reikä.

2. Riko munat jauhojen keskelle, riko rakenne rikki ja sekoita jauhoihin.

3. Vaivaa pöydällä n.10 min ja anna tekeytyä 30min.

4. Tee haluamasilaista pastaa ja keitä 2-3min juuri ennen tarjoilua.

5. Valuta vesi ja tarjoile.

Kastikkeeseen 2:lle:

100g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kermaa

1 reilu rkl pestoa

aurinkokuivattuja tomaatteja

½ sipuli

suolaa, valkopippuria

200g lämminsavulohta

päälle rucolaa

1. Pilkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit pieniksi. Kuullota voissa.

2. Lisää kerma, pesto ja tuorejuusto, mausta ja sekoittele, kunnes kastike on tasaista.

3. Lisää juuri ennen tarjoilua lohi kastikkeen sekaan ja pyörittele hetki. 

4. Sekoita kastike tuoreen pastan joukkoon ja nauti täyteläisestä ihanuudesta.

Tämäkin resepti syntyi vasta tekohetkellä. Pasta on itsetehtyä, tuoretta ja täydellistä pastakoneella itse pyöriteltyä. Pastan tekeminen kotona on ihan äärettömän yksinkertaista ja mitä enemmän sitä tekee, sitä paremmaksi siinä tulee. Kun kerran maistat tuorepastaa ei kaupan pastaa tee edes mieli. Itsetehtynä pasta on vaan uskomattoman hyvää, pehmeää ja täyteläistä ja tuo herkullinen kastike kruunaa sen. Hyvän pastakoneen saa ostettua viidelläkymmenellä eurolla ja satsaaminen kannattaa, sillä pastat saavat aivan uutta ulottuvuutta. Me onnistuttiin loppujen lopuksi pastan tekemisessä ihan hyvin. Kyseessä oli mun ensimmäinen kerta, joten pientä haparointia oli ilmassa. Yhteistyö oli tässä hommassa aika tärkeää, sillä toisen pitää pitää taikinaa, pyörittää veiviä ja toisen ottaa pastat vastaan. Mutta ruoanlaitto onkin entistä mukavampaa yhdessä.

Jälkiruoaksi herkullinen ja minttusuklainen Creme brulee..

Minttusuklaa Creme brulee 2:lle:
3 keltuaista

3 rkl sokeria

1,5 dl kermaa

0,5 dl maitoa

60g 70% mittusuklaata

1,5 rkl kaakaojauhetta

 pinnalle ruokosokeria

1. Riko keltuaiset astiaan, lisää sokeri ja vatkaa kevyesti (ei vaahdoksi)

2. Lisää kattilaan suklaa, kaakaojauhe, maito ja kerma ja kuumenna kiehumispisteeseen.

3. Lisää kuuma maito kerma seos ohuena nauhana munien joukkoon. Varo vatkaamasta 

liian kovasti, seoksen pintaan ei saisi tulla vaahtoa.

4. Kaada seos astioihin ja kypsennä vesihauteessa 100asteisessa uunissa, kunnes 

creme brulee on kiinteää. Testata voi heilauttamalla.

5. Jäähdytä hvyin jääkaapissa.

6. Lisää pinnalle ruokosokeria ennen tarjoilua ja sulata liekittimellä.

Rakastan creme bruleeta. Kun muutin ensimmäistä kertaa kotoa pois sain tuparilahjaksi liekittimen. Liekitintä voisi käyttää useassakin ruoanlaitossa, mutta meidän liekitin on toistaiseksi toiminut ihan creme bruleen kanssa. Halusin jotain hiukan erilaista, en ihan tavallista creme bruleeta. Sellaista, jonka saisin kuitenkin muutamassa tunnissa valmiiksi. Toki yön yli jääkaapissa levännyt creme brulee on aina paras, siitä ei pääse mihinkään. Muutamalla hyvällä neuvolla saa creme brulenkin valmistumaan melko nopeasti ja vaivattomasti. Resepti on jälleen kehitetty useampaa reseptiä ja omaa luovuutta kehittäen ja se onnistui äärettömän hyvin, vaikka itse sanonkin. Toisessa annoksessa käytin sokerikuorrutteeseen fariinisokeria, mikä toimi erittäin hyvin sekin. Tavallinen valkoinen sokeri ei sula samalla tavalla, kuin ruokosokeri.

On monenlaista luovuutta, toiset osaa musisoida, laulaa. Toinen maalaa tauluja, toinen tekee uskomattoman hienoja käsitöitä. Toinen tykkää kirjottaa, toinen rakastaa sisustaa. Mun luovuuteni on aina ollut keittiössä. Rakastan kehittää uutta, uusia makuyhdistelmiä ja tutustua uusiin makuelämyksiin. Eri maiden keittiöt viehättävät ja se on yksi syy, miksi matkustelu kiinnostaa niin paljon. Mua harmittaa, että suomalainen ruokakulttuuri on niin olematon. Toisaalta, jonkun tullessa suomeen suomalaiset herkut voivat olla heidän suosikkejaan, vaikka suomalainen keittiö ei maailmalla ole niin tunnettu. Mun tädin skottilainen mies ihmetteli mm. munavoita. Miten omituinen keksintö laittaa munaa voihin ja tarkemmin ajateltuna onhan se, mutta hemmetin hyvää se on karjalan piirakoiden päällä.

Herkullista lauantaita <3

TENERIFFA 2015

Olen takaisin täällä. Tahallaan minä en teitä hylännyt viikoksi. Läppäri sen teki, mutta toisaalta luulen, että pieni breikki koneella istumisesta teki ihan hyvää. Nyt on kuitenkin saatu kone kuntoon ja myös kotiuduttu turvallisesti Suomen maalle. Reissu oli mukava, rentouttava. Ihana pakoretki arjesta. Nautin jokaisesta auringonsäteestä ja lämmöstä iholla. Nautin vapaudesta, siitä että mun ei ihan oikeasti tarvitse tehdä mitään. Hikoilin nauttien treenaamisesta lämmössä ja herkuttelin maukkaalla ruoalla, kokeilin uusia makuja. Hassuttelin ja leikin ihanan pikkusiskon kanssa, pelasin monenmonta peliä yatsya, unoa ja läiskistä, juoksin aaltoja pakoon rannalla nauraen ilosta ja riemusta kuin pikku lapsi. Kävelin rannalla katsellen auringon laskua. Uiskentelin aaltojen keskellä punaisen auringon värjätessä veden tulenpunaiseksi. Laskin hurjan pitkiä liukumäkiä Aqualandissa, ihailin delfiinien älykkyyttä delfiini-showssa, mietin kuitenkin onko noilla eläimillä hyvä olla pienessä altaassa. 

Rupesin miettimään reissussa ihmisen vapautta.  Mehän ollaan juuri niin vapaita kun itse haluamme olla. Ajattelin, että nyt lomalla olen vapaa, mutta tajusin, että olen vapaa joka päivä elämässäni. Monet meistä eivät osaa hellittää arjessa ja tarvitsevat pakomatkan päästäkseen nauttimaan elämästä. Arki on kuitenkin viisi päivää seitsemästä ja lomaviikot muutamia viikkoja kaikista työviikoista. Arki on oma valintani. Joka päivä herään ja teen asioita unelmieni eteen. Pian valmistun ammattiin, mulla on ylioppilaan paperit taskussa. Pian rupen yrittäjäksi ja rupean ensimmäistä kertaa elämässä tienaamaan rahaa alalla, jossa olen koulutettu ammattilainen. Minä olen valinnut arkeni ja vaikka se kuinka rankkaa on päivittäin, en halua valittaa. Jokainen hetki elämästä on tärkeä ja ei ole syytä valittaa asioista, joihin itse voi vaikuttaa. Me ollaan kaikki vapaita tekemään mitä vaan ja jahtaamaan unelmiamme viimeiseen asti. Niin minä ainakin aion tehdä. Unelmoida isosti ja porskuttaa täysillä kohti tähtiä.

Kun katsomme ympärillemme, ehkä tajuamme, että loppujen lopuksi olemme aika onnekkaita.

HOME OFFICE INSPIRATION

Uuden asunnon myötä pääsee taas sisustamaan. Edelliseen asuntoon ei oikein tullut hankittua mitään, se ei vaan jostain syystä oikein tuntunut kunnolla edes kodilta parin viimeisen kuukaudesn aikana. Uusi asunto on aivan ihana ja oon rakastanut sitä siitä hetkestä lähtien kun ensimmäisen yöni siellä sain nukkua. Oon haaveillut aina jonkun näkösestä home officesta (onks se suomeksi kotitoimisto?:D), mut todennut et se ei taida tommosen perus yksiön sisustukseen mahtuia. Neliöitä tässä uudessa asunnossa on kuitenkin vähän enemmän kuin edellisessä ja oon tainnut löytää juuri sopivan nurkkauksen home officen toteutukseen. On tosi ärsyttävää, kun kotoa ei ole tähän mennessä löytynyt kuin keittiönpöytä, mihin tulee levitettyä aina sitten opiskelujutut ja tietokoneet sun muut. Erillinen työpiste on jotenkin mukavan inspiroiva  ja keittiönpöytä pysyy siistinä ruokailua varten.

Mun home office rakentuu yksityiskohtien ympärille. Työpisteen tulee olla juuri mun näköinen ja sellainen paikka, missä mun on hyvä olla. Pienen tilan vuoksi, oli vaikea löytää pöytää, joka sopii alle puolimetriä syvään tilaan, mutta IKEAlta siihenkin löytyi ratkaisu. VITTSJÖ-sarjan tietokonepöytä on juuri täydellinen pieneen tilaan ja siinä on kaikenlisäksi tosi söpö säilytyshylly läppärille. Kävin  ostamassa ETOLA:sta sisustuskontaktimuovia ja työpöytä saa päällystykseen ihanaa marmoria. Yksityiskohdat työpöytään kultaisena. Mä oon aina jotenkin vaan rakastanut valkoisen ja kullan yhdistelmää. Hopea on aika tavallinen ja yleinen sisustusliikkeissä, kultaa näkee paljon vähemmän. Valkoisen ja kullan yhdistelmä on vaan todella tyylikäs. 

Kovin kalliiksikaan tää sisustusoperaatio ei oo tullut. Yllä on muutamia jo hankittuja ja mahdollisesti hankintaan tulevia. VITTSJÖ-työpöytä (39e), JANSJÖ-led lamppu (12.99e), H&M kultainen säilytysrasia (14.99e), H&M metallilankakori (14.99e), H&M kannellinen lasipurkki (7.99e). Sisustustaulut löysin netistä Walldesing-sivulta. Tuolta löytyy tosi kivoja tauluja varmasti moneen makuun. Julisteet on sitten helppo kehystää haluamillaan kehyksillä. Hinnatkin näytti olevan melko edulliset riippuen tietysti julisteen koosta. Itse en oikein tykkää semmosista perus klisee teksteistä. Työtilaan haluan inspiroivia tekstejä, kuvia ja tauluja. Ikean VITTSJÖ-sarjaa löytyy myös upeita hyllyköitä, jotka ovat varmaan sitten tulevaisuuden hankintoja, kuhan työtilaa saisi vähän laajennettua suuremmaksi. 

Seinäkalenteri ois myös tosi kiva. Mä en pystyis elämään ilman kalenteria, siitä on tullu tosi tärkeä osa jokaista päivää. Mun mielestä kalenteria on kiva täyttää käsin. Monet onkin jo siirtyneet puhelimesta löytyvien kalenterien käyttämiseen, mutta mun mielestä paperiversion käyttämisessä on jotain mukavan aitoa. Työpisteellä seinäkalenteri ois tosi kätevä, mutta en tiedä tulisiko sitä oikein käytettyä, kun matkaversio on aina mukana kaikkialla. Kalenterin lisäksi kaikkialle kulkee pieni muistivihko, johon piirtelen ja kirjottelen ajatuksia silloin tällöin. Rakastan suunnittelua ja saatan kirjoitella budjetteja, yksittäisiä ajatuksia ja unelmia ylös muistivihkooni. Muistivihko on myös hyvä tapa kehittää luovuutta. Yksi lempibloggaajistani Henriikka onkin kirjoittanut luovuuden harjoittamisesta hyvää tekstiä vanhaan blogiinsa. Käykää kurkkaamassa "Luovuuden herättelyä - viisi omakohtaista vinkkiä" ja "Mitä luovuus on?". 

Kuvat: h&m, IKEA, Pinterest