Täydellisen epätäydellistä

9/21/2016

"Mitä odotat tällä hetkellä eniten?" Hetken hiljaisuuden jälkeen tajusin, ettei mulla oo mitään asiaa mitä erityisesti odottaisin. Ja ei, se ei johdu siitä, etteikö mun elämässä ei tapahtuisi mitään. Syy löytyy mun arjesta, siitä että mun ei tarvitse odottaa mitään, kun rakastan tätä hetkeä niin paljon. Huokaisen syvään ja hymyilen, tunnen miten onnellisuus valtaa mun kropan kun ymmärrän eläväni unelmaani. Tajuan siinä hetkessä, että tää arki, tää elämä tässä ja nyt on juuri sellaista, mistä oon haaveillut ja en toden totta kaipaa mitään lisää tähän. Mulla on hyvä näin. Tuon suunnattoman onnellisuuden takana piilee kuitenkin pelko. Pelko siitä, että jotain tapahtuu. Pelko, että tuo liiallinen täydellisyys ei olisikaan pian enää totta. Kaikin puolin kaikki asiat arjessa on vaan todella hyvin. Menetänkö pian jotain tästä onnesta?

ajatuksia1
Muutama päivä tuosta ajatuksesta tulee se takaisku, mikä rikkoo sen täydellisen arjen, missä oon elänyt, nimittäin takareisi pamahtaa rikki pesäpallon opiskelijoiden sm-kisoissa. Oon odottanut tätä viikkoa useamman kuukauden. Siitä hetkestä asti kun päätin, että aion Crossfitissä jossain vaiheessa kisata. Olin aikonut suorittaa Unbroken-kisakarsinnan maanantaina ja paria päivää ennen tuota loukkaannun. Negatiivisten tunteiden ryöppy valtaa mielen ja loppujen lopuksi on vaan todella tyhjä olo. Miksi just nyt, kun kolmen kuukauden ajan olisi ollut monen monta otollisempaa hetkeä mennä rikki. Miksi juuri nyt? Miksei koskaan voi elämässä olla kaikki asiat kunnossa, kun sen pienen hetken ajan. Miksei aurinkoisen päivän jälkeen tulee yö ja seuraavassa hetkessä aurinko jääkin pilvien taakse?

Oon miettinyt tätä asiaa ja tajunnut, että juuri sen takia, että tässä hommassa olisi jotain järkeä. Ne vastoinkäymiset on niitä mistä me opitaan asioita. Elämä on tavallaan täydellisen epätäydellistä ja siinä hetkessä, kun me ymmärretään epätäydellisyyden kiehtovuus ja hyväksytään se ollaan todella lähellä onnellisuutta. Mulla on myös oikeesti peiliin katsomisen paikka. Niin kovasti oon oottanut karsintoja, treenannut hullun lailla, että oon mm. laiminlyönyt lihashuoltoa. Kiireisessä arjessa, kavereiden kanssa hengatessa, opiskellessa treenimäärät oon koittanut pitää korkealla ja se mistä oon karsinut on ollut huolto ja lepo. Tästä voin syyttää vain ja ainoastaan itseäni ja tää on taas niitä hetkiä kun elämässä oppii jotain. Valitettavasti me opitaan kantapään kautta hurjan usein, mut niin sen vaan pitää mennä. Elämä pysyy epätäydellisenä aina, kuolemaan asti ja niin se vaan menee. 

ajatuksia
Moni meistä odottaa sitä maalia. Sitä hetkeä, jolloin kaikki asiat vain olisivat hyvin ja huolet katoavat. Jokaisen meistä tulisi kuitenkin hyväksyä itsensä puutteellisena, epätäydellisenä. Hyväksyä pelot, epäkohdat elämässä ja parhaalla mahdollisella tavalla oppia vastoinkäymisistä. Ei oo turhia asioita elämässä. Kolhut tekee meistä vahvemman ja viisaamman. Aivan turhaan me yritetään korjata sitä, minkä toisaalta on välillä tarkoitus olla vähän rikki. Onnellisuus ei tarkoita, että kaikki olisi täydellistä. Niiden ylä- ja alamäkien keskellä, voitas opetella nauttimaan hetkistä ja hyväksymään se tosiasia, että loppujen lopuksi epätäydellisyys on aika hienoa.

Yksikään päämäärä, ei oo mitään ilman sitä matkaa sinne.

5 kommenttia

  1. Ei vitsi Emilia, sun tekstit ne vaan kolahtaa kerta toisensa jälkeen! Osaat muotoillan ajatuksesi niin kauniisti ja taitavasti sanoiksi, et ei mitään rajaa!
    Mun mielessä on viime päivinä ollut nää samaiset ajatukset useemman kerran... Itse kullakin tää elämä heittää välillä kärrynpyörää oikein kunnolla, ja näitä myrskyisempiä vaiheita seuraa aina sitten ne tasaisemmat vaiheet, joita osaa vastoinkäymisten jälkeen arvostaa aina enemmän! <3
    Kiitos ihanasta blogista, sun kirjoituksia on aina niin ilo lukea. Tsemppiä jatkoon jalan, ja ihan kaiken kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana kuulla :) Miten lämmitit päivää noilla sanoilla! Näinhän se oikeasti menee ja ne vastoinkäymiset tekee meistä vahvempia. Ihanaa syksyä sulle <3

      Poista
  2. Viisaita sanoja! Seuraaviin kisoihin sitten entistä vahvempana, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Paljon terkkuja Pajalta! Ja koska et ehkä osaa yhdistää kommenttia nimen perusteella oikeeseen tyyppiin, niin täällä kirjoittelee se Kata kehen törmäsit salilla kesällä muutamia kertoja. Opiskelukuulumisia olis muuten tosi mielenkiintoista lukea! ;) Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  3. Älyttömän hyvä teksti! Ihan kylmät väreet kulki kun tätä luki. On tää vaan ollu niin hienoo arkee täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeitä ajatuksia :) Niin on, ihan huikeeta!!

      Poista

Jos haluat ottaa minuun yhteyttä henkilökohtaisesti, laitathan rohkeasti viestiä sähköpostiini »
emiliajoensalo@gmail.com

Kiitos kommentistasi! ♥