Onnellinen just nyt

Mä oon onnellinen. Niin hurjan kiitollinen. Kaikesta. Oon taas pysähtynyt hetkeen miettimään, miten pienet asiat elämässä on tärkeitä. Miten ihana on, että arjen pienet hetket saavat aikaan suuria tunteita. En voi sanoin kuvailla miten iloiseksi tulin kukkivasta omenapuusta. Kauneinta mitä tiedän. Oon satakymmenprosenttisesti kesäihminen. Rakastan lämpöä, aurinkoa, vihreyttä. En voi sanoin kuvailla, miten upealta Niiralan kadut näyttävät, kun joka pihassa omenapuut loistavat valkoisena. Pysäyttävää. Seisoin siinä ja ihmettelin, miten luonto voikaan olla niin kaunis.

Nyt on tapahtunut hurjan paljon kaikkea ihanaa. Kesä saa mut hymyyn, samoin perjantaina sähköpostiin kilahtanut kutsu pääsykokeiden 2.vaiheeseen. Kirjallinen meni siis nappiin ja aikalailla reilusti rajojen yli riitti mun pisteet. Parin viikon päästä testaillaan sitten osaamista liikuntatestien ja opetustuokion merkeissä, sekä motivaatiota haastattelulla. Jaiks. Niin ihanaa, oon odottanut tätä niin pitkään! Aion ottaa noista pääsykokeista kaiken irti. Oon matkalla kohti unelmia. Ihan käsittämätöntä miten aika lentää. Kuukauden päästä tiedän missä tuun olemaan ens syksynä. Niin jännittävää.

Oon aloittanut myös uuden treeniohjelmoinnin Crossfitin parissa ja kesän ajan ainakin mennään sillä. Syksyllä sitten toivottavasti uudessa kaupungissa alkaa uudet kujeet. En malta odottaa, et pääsen ohjelmointiin kunnolla sisään. Kehitystä rupee varmasti tulemaan hurjaa vauhtia, tosin on sitä tullut tähänkin asti. 10 viikon voimajakson aikana sain nostettua jokaista testattua maksimia. Etukyykkyyn tuli 7,5kg lisää eli nyt 1RM 107,5. Tempaus nousi vain 2,5 kg ja se on nyt 45kg. Clean + jerk parani sen sijaan hurjat 10kg ja tällä hetkellä työnnössä menee 70kg. Tuokin varmasti pitkälti vetotekniikan kehittymistä. Tässä jaksossa reenaillaan sitten kuuden viikon ajan enemmänkin konetta, toki voima reenejäkin tulee, mutta painotuksena koneen kehittäminen.

Kesäajan vietän pitkälti töissä, sekä opettamassa, että hieroen. Lomaa en aio pitää ennen elokuussa häämöttävää NYC reissua, mutta pidennettyjä viikonloppuja tulee varmasti. Tää voi olla mun viimenen kesä Joensuussa. Tavallaan tuntuu haikealta ajatella lähtöä, kun elämä on nyt niin vahvasti täällä. Tää ei kuitenkaan sitten loppujenlopuksi oo tuntunut semmoiselta kodilta itselle. Katse onkin ollut tän vuoden ajan pitkällä tulevaisuudessa. Pysähdytään nyt kuitenkin vielä hetkeen nauttimaan siitä mitä meillä on just ja nyt. 

Ihanaa kesän alkua sinne <3