Mun on hyvä olla yksin

1/23/2016

Hengitän. Oon ihan hiljaa. Mietin miten erilaista elämä oli vielä puoli vuotta sitten. Nyt tulee puoli vuotta siitä, kun me päätettiin silloisen avopuolison kanssa lähtee eri poluille. Reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen oltiin päädytty tilanteeseen, jossa kumpikin tajusi, että on parempi olla itekseen. Kumpikaan meistä, ei ollut enää onnellinen siinä. Oon pitkälti seurustellut suuren osan nuoruudestani. Rakastan läheisyyttä, tykkään yhteisöllisyydestä. Haluan jutella ja päästä höpöttämään ihmisten kanssa. Tarvitsen ympärilleni elämää. Ensimmäistä kertaa elämässäni, muutin asumaan yksin, ihan yksin. Ei kämppistä, ei perhettä, ei poikaystävää. Mua pelotti.

Mua pelotti, etten osaa olla yksin. Enkä osannutkaan. Alkuun oli niin yksinäistä. Tulin illalla väsyneenä kotiin pitkän koulupäivän jälkeen ja vaan itkin. Itkin ja lopulta nukahdin. Kaipasin niin paljon parisuhdetta, sitä et pystyis jakamaan kaiken. Et ois se toinen siinä. Että vois vaan käpertyä sen ihanimman kainaloon ja olla siinä. Et joku toivottas sulle hyvää yötä ja rutistas oikein kovaa. Ja kun sä aamulla heräät se toinen on siinä sun vieressä toivottamassa hyvää huomenta. Ja sit herään ja tajuan, et se olikin vaan unta. Herään yksin ja oon yhäkin väsynyt. Ja yksin.

tammikuu_100
"Halusin olla sun kanssa nyt ja aina, mut ne oli vaan liian isoja sanoja. En ois ikinä halunnu päästää susta irti, mut nyt mä joudun sen tekee vaan silti. 
Katson taivaalle, jossain oot sä. Maailman toisel puolel katsot tähtiä. Ja mä kuiskaan tuuleen oot sä siellä? Kuulet sä mua, mä rakastan sua vielä."
Pikkuhiljaa tajusin kuitenkin asioita itestäni. Rupesin oikeesti miettimään elämääni taaksepäin ja pohtimaan niitä asioita, mitkä meidät oli ajanu siihen tilanteeseen, että ero oli oikea ratkasu. Tajusin, että me oltiin erottu ihan oikeista syistä. Jos ei oo onnellinen, asialle pitää tehdä jotain. Kaiken lisäks, kahden vuoden seurustelun aikana, olin saanu itelleni korvaamattoman ystävän ja hyviä ystäviä me ollaan edelleen. Ihmiset eroaa yleensä aina oikeesta syystä. Siitä syystä, et just sillä hetkellä tarttee vaan aikaa ja tilaa. Aikaa omille ajatuksille. Mun piti saada asiat itteni kanssa kuntoon, ennen ku pystysin jakamaan elämääni kenekään muun kanssa. Mun pitää ensin opetella olemaan yksin.

Koitin löytää keinoja pukea mun tunteet sanoiksi ja saada ne ulos itestäni. Otin paperin ja kirjotin. Kirjotin kaiken mitä mieleen tuli, kirjotin niin, että mun sormiin rupes koskemaan, mut en lopettanut. Mulla oli niin paljon asioita mielessä, että ne oli pakko saada ulos. Ajatukset poukkoili ja vaihteli, vihaa, rakkautta, epätoivoa, innostusta. Niin monia tunteita, et ei kukaan pysty semmosta määrää pitämään sisällään. Mut se helpotti. Rupesin piirtämään ja kirjoittamaan tunteitani pieneen muistikirjaan päivittäin. Rupesin nauttimaan itsenäisyydestä, mun omasta kodista, hiljaisuudesta.

tammikuu_103
"Paljon oon kuitenkin menny eteepäi itteni kanssa, tajunnu oikeesti miks me ollaa olemassa. Aion jatkaa mun matkaa mun on hyvä olla yksin. Kiitos sulle siitä, mä itteni löysin.
Katson taivaalle, jossain oot sä. Maailman toisel puolel katsot tähtiä. Kuiskaan tuuleen, oot sä siellä? Kuulet sä mua, mä rakastan sua vielä."
Tuun kotiin ja laitan totutusti musiikin päälle. Sammutan musiikin kuitenkin melkein heti ja käyn makaamaan lattialle. Tuijotan kattoa ja oon ihan hiljaa. Mä kaipaan hiljaisuutta. Ensimmäistä kertaa elämässäni, tajuan oikeesti nauttivani siitä hetkestä ihan yksin siinä. Siitä hiljaisuudesta ja siitä, että mulla on oma koti. Siitä, että oon just yksin ja voin tehdä just niitä asioita mitä rakastan. Voin tehdä omat valintani elämässä. Mun on hyvä olla yksin ja oon tän puolen vuoden aikana löytänyt sellaisen Emilian, mistä ei oo ollut tietookaan aikasemmin. Se Emilia on itsevarma, hyvinvoiva ja onnellinen. Ja ihan vaan sen takia, että sain olla yksin ja opin tuntemaan itteni.

tammikuu_99
Multa on kysytty, miten erosta voi päästä yli? Mun mielestä yhdestäkään erosta ei tarvii päästä yli. Pitää vaan hyväksyä, et ne ratkasut elämässä on tehty oikeista syistä. Omat sekavat ajatukset on ihan täysin normaaleita ja jokainen samassa tilanteessa oleva käy niitä läpi ja niin pitääkin käydä. Kaikki ne tunteet pitää saada ulos ja ne pitää käsitellä. Sit koita keskittyä suhun. Mieti mitä sä haluat elämältä ja rupee tähtäämään just sitä kohti. Rakastu tähän päivään, rakastu hiljaisuuteen. Paina käsi sun rinnan päälle ja tunne se syke. Se syke on semmonen, mistä vois olla ihan älyttömän kiitollinen. En voi sanoa kellekkään ohjeita, kuinka päästä erosta yli. Mä vaan sanon, et yksin olemalla löysin itteni ja oon onnellisempi, mitä oon koskaan elämäni aikana ollut. 

13 kommenttia

  1. Tää teksti kolahti ja kovaa - ihan kun mun ajatuksia viime syksyltä. Eron jälkeen yksin oleminen tuntu niin kamalalta, mutta pikkuhiljaa sitä oikeesti oppi olemaan itsekseen ja oikeesti nauttimaan siitä. Jotenkin eron jälkeen vaan kävi läpi niin ison murrosvaiheen elämässä, että piti oikeesti tutustua itteensä ihan uudelleen ja samalla löysi ihan uusiakin puolia. Nyt tuntuu että oon kun eri ihminen mitä edellisen suhteen aikaan, ja jotenkin sellanen olo et on paljon enemmän "läsnä" ja sinut itsensä kanssa. Ja kun nämä asiat oppi, niin kappas vaan elämään tupsahti uus ihminen ja parisuhde, missä tuntuu että oltais tunnettu aina. Jotenkin vaan asioilla on tapana järjestyä, ja oon sitä mieltä, että kaikella on tarkotuksensa. Aina kun on vastoinkäymisiä, yleensä kun niistä oppii ja on selvinnyt, elämällä on jotain vielä parempaa annettavana. En nyt tiedä mikä tän kommentin pointti oli, mutta ihanaa luettavaa tää teksti, ja muutenkin koko sun blogi!!! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiitos ihanasta kommentista! Oon niin samoilla linjoilla sun kanssa ja aivan samoja ajatuksia oon ite käynyt läpi. Ihana kuulla, et sunkin elämä on mallillaan taas. Vastoinkäymiset opettaa ja kuten sanoit, nii asioilla on vaa tapana järjestyä :) Mukavaa alkanutta vuotta sulle! ♥

      Poista
  2. Tosi ihana ja koskettava teksti! <3
    http://beyondthose-eyes.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että teksti kosketti :)

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu! :) Yksinäisyys on kyl varmasti hankalaa jos koko ikänsä on elänyt jonkun kanssa. Itse muutin eka kaverin kanssa yksiin ja sitten poikaystävän, että ikinä ei ole tullut asuttua yksin. Tavallaan, olisi ollut ihan kivaa kokeilla ihan täyttä rauhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit :) Niin yksinasuminen ja oleminen oikeesti kyllä kasvattaa, mutta onhan se kiva arkea jakaa jonkun erityisenkin kanssa:)

      Poista
  4. Aivan ihana teksti!! Jotenkin tavallaan surullinen, mutta kuitenkin onnellinen! Aikalailla samoja juttuja joskus aina itsekin mietin ja kun oon aina ollu jollain tapaa tosi "tarvitseva" ihminen enkä oo pärjänny yksin niin on alkanu tuntumaan siltä, että kyllähän jokaisen ihmisen pitäis pärjätä yksinkin ja nimenomaan oppia olemaan yksin ja rakastaan ite itseään ennenku pystyy KUNNOLLA olemaan jonkun kanssa! Kiitos tästä kirjoituksesta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Kyl pitää oppia rakastamaan myös itseään ja omaa elämää sellaisenaan :) Ihana, että inspiroiduit tektistä, mukavaa alkanutta vuotta<3

      Poista
  5. Koskettava ja ihana teksti! Itseäni jännittää jo nyt muutto omaan kotiin, vaikka siihen on vielä reilu puoltoista vuotta aikaa :D

    http://www.tiianora.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että kosketti<3 Ei kannata jännittää, se opettaa kasvattaa ja tuo mukanaan varmasti toki myös haasteita, mutta kivoja kokemuksia :)

      Poista
  6. Anonyymi1/28/2016

    En oo ennen lukenut sun blogia mutta eksyin tämän postauksen kautta. Ja vau. Tää on ehkä yks parhaista teksteistä, mitä oon blogeista lukenut. Ehkä se et tää osu jotenkin omaan elämän tilanteeseen niin hyvin. Kiitos.
    Ja sait muuten uuden lukijankin joukkoon heh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana kommentti, kiitos sulle! Mukava, että oot löytänyt tiesi blogiini. Toivottavasti viihdyt matkassa mukana. Mukavaa viikonloppua :)

      Poista

Jos haluat ottaa minuun yhteyttä henkilökohtaisesti, laitathan rohkeasti viestiä sähköpostiini »
emiliajoensalo@gmail.com

Kiitos kommentistasi! ♥