KIRJE TEILLE

"Pienimuotoinen blogihiljaisuus on tällä kertaa johtunut siitä, että onnistuin rikkomaan kamerani parhaimman linssin. Mitä tekee bloggaaja ilman kameraa tai no en oikein tykkää enää kuvata tuolla perus linssillä, kun on tottunut valovoimaiseen 50milliseen. Puhelimen kuvat on erittäin riittämättömiä tallentamaan laadukkaita hetkiä mun arjesta. Tosin arkikin on ollut aikamoista hulabaloota tässä parin päivän aikana. Onneksi ylioppilaslahjaksi sain mukavasti myös rahaa, joten uusi kamerahan se lähtee ostoon. Mikäli siellä on kiinnostuneita ostamaan canonin melko huonokuntoista 450D runkoa tai hyväkuntoista canonin 1100D runkoa, niin laittakaapa sähköpostilla viestiä: emiliajoensalo@gmail.com. Tän kameran rikkoutumisen myötä oon ruennut miettimään tätä bloggajan uraani. Miettimään pisti myös hymyn huulille tuonut tapaus kuntosalin pukuhuoneessa, kun joku lukijoistani kertoi lukeneensa jo pari vuotta blogiaan ja pitävän siitä kovasti. Hymyilin koko loppu päivän! Ihania ihmisiä.

Aloitin ensimmäisen blogini "One day at a time" yhdeksännellä.luokalla, joten siitä on jo pyörähtänyt kohta viisi vuotta. Perustin blogin ystävän kehoituksesta hetken mielijohteesta, mutta päivä päivältä tästä on muodostunut yhä tärkeempi osa mun elämää. Tuolloin kirjottelin lähinnä vaan sekalaisia asioita arjestani, eikä blogillani ollut tietynlaista teemaa. Piakkoin bloginkin perustamisen jälkeen elämä muuttu aika paljon, kun muutin Kuopioon urheilulukion perässä. Vähitellen lukion aikana tietoisuus terveydestä, hyvinvoinnista kasvoi ja rakkaus urheiluun ja treenaamiseen lisääntyi suuresti. Aloin treenaamaan kovempaa ja siitä tuli myös tärkeä osa blogin sisältöä. Lukioaikana tutustuin myös Evitaan, nykyiseen parhaaseen ystävääni ja päätettiin yhdessä perustaa blogi reilu pari vuotta sitten. Blogin nimeksi tuli "the question isn't can you, it's will you". Bloggailu yhdessä oli mukavaa, postauksia tuli kivaa tahtia ja blogissa oli kahden erilaisen ihmisen ajatuksia mukavana pakettina. Treenattiin yhdessä, asuttiin yhdessä ja blogattiin yhdessä.

Ajan myötä Evitalla rupesi tuntumaan, ettei bloggailu tuntunut enää omalta jutulta ja jäin kirjoittelemaan blogia yksin. Vanha blogin nimi ei tuntunut enää omalta, sillä se oli mun ja Evitan yhteinen treeniblogin juttu. Siispä päätin miettiä uutta nimeä blogille ja näin syntyi nykyinen "Life is a journey". En tiedä kuinka moni lukijoista on ollut mukana matkassa One day at a time blogin ajoista asti, mutta ilmeisesti jo useamman vuodenkin seuranneita on yhä matkassa. Blogi on, niinkuin sanottu, muuttunut todella paljon ensipäivistään ja siitä on tullut omannäköiseni. Vielä kun saisin laitettua bloggaamiseen sen ajan päivästäni, mitä haluaisin oisin super onnellinen. Tällä hetkellä arki on kuitenkin päivittäin 8h koulua ja 2-4h treeniä ja siihen kun lisää unen niin alkaa olemaan päivä aika pitkälti paketissa. Toivottavasti ymmärrätte.

Bloggaamista en aio lopettaa, en niin kauan kun tämä tuntuu näin hyvältä, näin inspiroivalta ja mieluiselta. Joka päivä paluu tsekkaamaan kommentit tai kirjoittelemaan on tuntunut hyvältä. Rakastan kirjoittamista, rakastan valokuvaamista, rakastan niitä pieniä kauniita hetki, jotka saan tallentaa muistikortille ja jakamaan ne kanssani. Ainut ahdistava asia on jo edelläkin mainittu kykenemättömyys blogata tarpeeksi usein. Eteenkin oon onnellinen siitä, miten mukavasti kommentoitte blogin puolella. Oon ite tosi sosiaalinen ihminen ja tykkään käydä keskustelua ja vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa. Siispä toivon koko sydämestäni että niin risut, kuin ruusutkin päätyvät kommenttiboksiin eivätkä jää vain teidän omaan päähänne. Ja aina saa kysyä, mitä tahansa on mielessä niin kysymykset ovat tervetulleita. 

Tässä vaiheessa haluaisin kiittää jokaista lukijaa siellä ruudun toisella puolen, sillä te ootte niitä jotka syötätte mulle motivaatiota tähän kirjoittamiseen ja teette tästä jonkun arvoista. Te ootte niitä, joiden takia tänne bloggeriin palaan, joiden takia istun sängyssä 21 aikaan illalla umpiväsyneenä, mutta silti hymy huulilla tätä postausta kirjoittaessa. Huomenna herään aamulla taas aikaiseen, mutta edessä on jälleen ihana viikonloppu. Vain neljä tuntia koulua ja siitä heti treenaamaan. Illalla luvassa hyvää ruokaa ja olemista pitkästä aikaa ihan kahdelleen toisen puoliskon kanssa. Kameran osto on meneillään ja sitten kun kaunokaisen saan käsiini tulee bloginkin puolelle kuvia. Ensi viikollakin on vain kolme päivää koulua ja sitten 1,5 viikkoa lomaa. Ihanaa.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. ♥

Rakkaudella, Emilia"