I'M NOT THAT STRONG ANYMORE

12/12/2014

En oo viimeaikoina puhunut paljoakaan mun terveydellisesti tilanteesta. Muutama uusikin lukija on tän syksyn aikana tänne blogiin tullut, joten aikaisempia postauksia tilanteestani pääsee lukemaan tästä & tästä & tästä. Syy mun vaitonaisuuteen on ollut yksinkertaisesti vaikean asian käsitteleminen ensin itse. Ajattelin, että mun on aika kuitenkin kertoa tilanteestani myös blogin puolella, sillä mun mielestä on tärkeä kertoa totuus siitä, mitä koen läpi. Mulla on siis todettu nyt selkärankareuma. Selkärankareumasta pääsette lukemaan esimerkiksi tästä ja tästä, joten en ala sen kummemmin kertomaan oireista ja taudin etenemisestä sen kummemmin. Tää on tavallaan vastaus kaikkiin aukinaisina olleisiin kysymyksiin.  Pitkäaikaiseen selän jäykkyyteen ja eteenkin selkäkipuun johon saatoin herätä öisin, lonkkakipuihin, polvikipuihin. On helpottava tietää, mistä kaikki johtuu, epätietoisuudessa elämisen sijaan, mutta on tuskaista kuulla, että sairastaa pitkäaikaissairautta, jota ei voi parantaa.

large
Kun sain kuulla lääkäriltä tästä, vaikenin. En kertonut kellekkään, en ystäville, poikaystävälle, en äidille ja muulle perheelleni. En hyväksynyt sitä. En vaan yksinkertaisesti voinut myöntää itselleni olevani sairas. Tiesin, että se muuttaisi elämäni ja tuhoaisi unelmani. Vähitellen oon koittanut käsitellä asiaa ja myös kertonut lähimmäiselleni diagnoosista. No ensimmäinen asia, mikä mulla ainakin on mielessä on urheilu. Se asia, jonka eteen oon päivittäin tehnyt kovasti töitä. Se asia mitä oikeesti elämässä rakastan kaikista eniten. Tähtäsin huipulle, halusin menestyä, mulla oli suuria unelmia. Miten musertavaa on nähdä niiden unelmien luisuvan raiteilta ja rikkoutuvan pieniksi sirpaleiksi. Kyllä, liikunta on lääkettä reumaan "tietyssä määrin". Runsaasti selkää rasittava liikunta, jossa tulee paljon äkkinäisiä liikkeitä ja myös tapaturma riski on suuri, esimerkiksi juurikin beach volley, ei kuulu sopivien lajien listalle ainakaan näin taudin alkuvaiheessa. 

large (2)
Mitäs sitten? Pilates, uinti, venyttely, kävelyt.. Siinä on mun urheilulajit tällä hetkellä. Selän kivut vaihtelevat todella paljon. Joku päivä oon melkein kivuton, joku päivä koskee enemmän. Kipu ei sinänsä haittaa, kestän kyllä kipua, mutta tuo selän jäykkyys on ärsyttävää. Ja kaikista eniten tää koskee muhun henkisesti. En voi valehdella, etteikö mulla ois tyhjä olo ja jatkaa vaan jatkuvasti hymyillen. Ensimmäiset viikot oli todella raskaita ja tää käsittelyprosessi on vasta meneillään. Oon kuitenkin huomannut, että kaikesta pahasta olosta huolimatta tää on tuonut mun elämääni paljon hyviä asioita. Oon esimerkiksi kerennyt bloggaamaan enemmän, keskittymään opintoihini paremmin ja oon myös nähnyt tulevaisuuteni hieman erilaisessa valossa. Onhan se totta, että elämässä on muutakin kuin huippu-urheilu, mutta tuntuuhan se aivan kauheelta, kun rakennetut pilvilinnat murskataan. Joskus pitää olla hetken aikaa heikko ja se on ihan oikein, ei aina pidä olla rohkea ja vahva, mut tulee se aika, kun on vaan noustava.

large (1)
Oon kuitenkin päättänyt ottaa tähänkin asiaan positiivisen asenteen. Se mitä on tapahtunut on tapahtunut, enkä voi sitä muuttaa. Niin asiassa kuin asiassa ainut ja oikea keino edetä elämässä on hyväksyä ne tosi asiat. Tottakai suru vie aikansa ja se on osa sen asian käsittelyä ja lopulta hyväksymistä, mutta jatkuva melankoliassa vellominen ei johda mihinkään. Oon oppinu itestäni uusia puolia ja kasvanu tän prosessin aikana mielestäni paljon. Koitan yhä löytää elämästä jotain kaunista ja suunnata energiani muihin asioihin. Oon vielä vähän hukassa, mutta oon todellakin löytämässä polulle uudestaan. Mä oon päättänyt, että selviän ja urheilin tai en oon päättänyt nauttia elämästä niin hyvin kuin mahdollista. I'll find my way.

Tää postaus on vaan kasauma mun epämääräisiä ajatuksia, jotka ei oo oikein vielä järjestäytynyt.

Kuitenkin positiivisuuden voimalla selviän ja toivotan myös kaikille teille ihanille siellä mahtavaa perjantaita ja iloista viikonloppua!
kuvat: weheartit

22 kommenttia

  1. <3 voimia Emilia..

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä Emilia! Mutta nyt on ainakin huojentavaa, että syyt kivulle löytyivät. Vaikka maailma tuntuukin aluksi musertuvan on ihana huomata miten jo nyt pystyt positiivisestikin ajattelemaan. Mutta urheilla onneksi pystyt, sehän on "pääasia"! :) Kivaa joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos:) Oot oikeassa tässä on niin monta puolta ja nimenomaanpitää olla kiitollinen siitä, että saan liikkua! Samoin sinne:)

      Poista
  3. Anonyymi12/12/2014

    Sun asennetta ei voi muutakuin ihailla, oot kyllä käsittämättömän vahva. Ja kypsä (ikäiseksesi) :) Paljon tsemppiä sairauden kanssa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana jos joku saa voimaa asenteestani!:) Koitan kuitenkin nauttia elämästä tilanteessa kuin tilanteessa ja nyt oon päättänyt selvitä tästä:)

      Poista
  4. Anonyymi12/12/2014

    Tsemppiä ja aktiiviurheilun taakse jättäneenä voin kertoa, että aika parantaa, löytyy muitakin sisältöjä elämään :)
    -Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä juuri, kiitos tsempeistä:)

      Poista
  5. <3 haleja ja tsemppejä junnu, sä oot selviytyjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, sun halit on parhaita koko maailmassa, yhäkin <3

      Poista
  6. Tosi ikävää, että syyksi paljastuikin sitten sairaus josta ei tule ikinä parantumaan ja joka rajoittaa elämää noin paljon :( Oot vahva tyttö, paljon tsemppiä sulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan tämä ikävää ja tuntuu elämä aika tyhjältä ja kestää varmasti jonkun aikaa, enenn kuin urheilun jättämä suuri aukko sydämestä ja ajankäytössä täyttyy:/ Kiitos paljon sulle <3

      Poista
  7. Ihailen kyllä tota sun asennetta elämää kohtaan! Harmi kuulla tosta sun sairaudesta ja en voi edes kuvitella miltä tollasen diagnoosin saaminen voi tuntua. Elämässä on kuitenkin loppujen lopuks niin paljon kaikkia ihania asioita, että sit vaan pitää nauttia kaikista niistä muista hyvistä jutuista vieläkin enemmän. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos<3 Kyllähän se aika tyhjentävää oli, kun tuon sai kuulla.. Mutta aivan oikeessa oot tuossa, että elämässä on paljon muuta ja tää on oikeesti jo tässä vaiheessa avannut silmiä aika paljon :)

      Poista
  8. Anonyymi12/13/2014

    En oo varma, mutta luulen että tiedän miltä susta tuntuu.
    Mulla ittelläni todettiin lastenreuma 16-vuotiaana (lastenreuma koska oireet oli alkaneet jo vuosia aikaisemmin). Olin just alottamassa lukion ja urheiluakatemian, pelasin sm-tasolla lentopalloa ja unelma-ammatti oli lentopalloilija. Sain täyden liikuntakiellon pariksi kuukaudeksi kortisonipistosten takia ja lentopalloa en saanut pelata koko kautena. Mulla oli jatkuvasti tulehtunu nilkat, polvet, ranteet ja muita satunnaisia niveliä.
    Mutta arvaappa mitä, nyt kolme vuotta myöhemmin mulla ei oo mitään liikuntarajoitteita, eikä tulehduksia ole ollut piiiitkään aikaan :-)
    Sitä vaan halusin sanoa, että vaikka nyt varmaan tuntuu pahalta, niin oon sata varma, että toi vaan vahvistaa sua henkisesti ja saat niin hyvää hoitoa, että et uskokaan, mihin vielä päädyt ;-) tsemppihali ja ihanaa joulunaikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa, kiitos kommentista:) Tämmöset antaa kyllä voimaa uskomaan tulevaisuuteen ja toivon kovasti, että löydän vielä polkuni ja ettei tää sairaus tuu sitten rajottamaan unelmiani :) Kuin myös sinne oikein lämpöistä joulua<3

      Poista
  9. Anonyymi12/13/2014

    Oon meinannu jo pidemmän aikaan laittaa viestiä ku oon lueskellu noita siun kipukertomuksia. Täällä yks lentopalloileva selkärankareumaatikko,moi:) siun ei tarvii luopua mistään kokonaan,akuuttivaiheessa vaan ei saa urheilla. Kun jaksat hetken höllätä ja antaa keholles aikaa rauhottuu ja mielen myrskyjen laantua, ni kyllä kaikki hyväks kääntyy. Hurjasti tsemppii,voisinpa joteki antaa lisää vertaistukee ja kokemuksii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Laita toki viestiä mun sähköpostiin, jos haluat jakaa kokemuksias enemmän, todella mielelläni juttelen kenen tahansa kanssa, joka on käynyt läpi tämän saman :)

      Poista
  10. Anonyymi12/17/2014

    On tosi surullista että sulla on todettu noin vaikee vamma. Mutta hei ei maalata piruja seinille..et oo kuolemassa. Sä voit elää ihan normaalisti. Tässä maailmassa on nuorilla ihmisillä paljon paljon vakavampia asioita/sairauksia ym. Tuo teksti kuulostaa lähes sille että sun elämä on nyt loppumassa. Tsemppiä ja vähän todellisuudentajua peliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitin tekstissäni nimenomaan päätyä siihen, että tämä ei ole ylitsepääsemätön juttu ja asiat voisivat olla huonomminkin joten koitan ajatella positiivisesti, mutta harmi, että sulle välittyi tollainen kuva :/ Kiitos tsempeistä ja kyllä se aluksi on kelle tahansa aika pysäyttävä diagnoosi ja mulla on oikeus sitä surea ja myös kertoa tunteistani :)

      Poista
  11. Anonyymi12/27/2014

    Moikka!

    Täällä myös yksi selkärankareuma diagnoosin saanut tyttö, jolla jäi pikajuoksu-ura kesken 17-vuotiaana diagnoosiin.
    Menin tosi huonoon kuntoon silloin ja koko kehoni kolutiin läpi, ennen kuin syy selvisi, sillä verikokeissa reuma-arvot olivat normaalit ja vasta varjoainekuvauksessa näkyi useat tulehduspesäkkeet selässä. Miten, näkyikö siulla reuma ihan verikokeitten perusteella? Ja onko siulla sukurasitteita?
    Halusin tulla sanomaan siulle tsempit, sillä vaikka kilpaurheilun jouduinkin lopettamaan, oon muuten saanut elää normaalia elämää. Oon treenannut maratonille, opiskellut liikunnanohjausta, vetänyt jumppia, käynyt jumpissa, niin pumpeissa kuin crossfiteissäkin, käynyt salilla, lasketellut ja tehnyt kaikkea mitä muutkin :-) Nyt tällä hetkellä selkä ja muut niveletkin ajoittain on taas huonommassa kunnossa, 8 viikkoa urheilukieltoa takana ja ei kivut helpota vielä. Tiedän kuitenkin paremmista ajoista, enkä siksi lamaannu tämän kanssa, vaan tyydyn kävelylenkkeihin ja rennompiin ajan viettoihin. Kannattaa oppia kuuntelemaan ja tunnustelemaan kehoa, mikä aiheuttaa mahdollisesti kipua; esimerkiksi punainen liha käypi monilla reumaatikoilla niveliin ja myös säiden vaihtelut, kosteat ja kylmät ajat ovat pahimpia itselleni. Kehoni ei myöskään kestä oikein saunomista, vaan sen jälkeen nivelet ovat kipeimmillään.

    Kun itse sain diagnoosin, olin ollut viikon sairaalassa yötä päivää tutkimuksissa osastolla. Diagnoosi oli itselleni helpotus, enkä ajatellut sitä niinkään heikkoutena tai sairautena. Ajattelin, että iso ja tiukka solmu on auennut, mysteeri ratkennut. Nyt saan tarvitsemaani apua ja hoitoa kipuihini.
    Tavallaan en koe myöskään menettäneeni mitään, sillä vaikka kehoni ei ehkä olekaan fyysisesti niin vahva, niin tämä tilanne kokonaisuudessaan on kasvattanut ja vahvistanut minua hurjasti.
    Haluan sanoa, että kaikella on tarkoituksensa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Sairauksista (en tykkää tästä termistä, mutta..) on yleensä vaikea nähdä niitä valoisia puolia, mutta tunnelin päässä on kuitenkin aina valoa. Opit varmasti kuuntelemaan itseäsi todella hyvin, tutustut kehoosi paremmin, kiinnität eritavalla huomiota hyvinvointiisi, ymmärrät levot merkityksen, kasvat henkisesti ja kokeilet uusia liikuntamuotoja. Näin ainakin itselläni.

    Tsemppiä ja voimia suuresti niin henkisesti kuin fyysisestikin :-) Jos haluat jutella lisää, niin sano, niin voin ottaa yhteyttä vielä! Elämä on ihanaa, pienistä elämän kolhuista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Verikokeista & muista tutkimuksista yhteissummana tuli tuo diagnoosi..Juuri tuota olen kuullut, että ailahteleva sairaus on kyseessä, nyt onneksi mennyt pikkuhiljaa parempaan suuntaan :)

      Oon huomannut, että ruokavaliolla on suuri merkitys oireiden ilmenemisessä :) Kiitos tsempeistä ja kauniista sanoista, uskon, että nimenomaan elämälle löytyy ajan myötä se uusi merkitys. Mun oma ajattelutapa on myös tuo, että kaikella on merkitys :)

      Jos viitsit, laita mulle sähköpostia! Vertaistuki on aina tervetullutta :) Ihanaa lähestyvää uutta vuotta sinulle:)

      Poista

Jos haluat ottaa minuun yhteyttä henkilökohtaisesti, laitathan rohkeasti viestiä sähköpostiini »
emiliajoensalo@gmail.com

Kiitos kommentistasi! ♥