She cries. Not because she is weak. It is because she has been strong for too long.

10/27/2014

Makaan sängyssäni hiljaa paikallaan. Olen maannut koko päivän. Terveyttä ei osaa oikeasti arvostaa tarpeeksi, ennen kuin sen menettää. Oon sairastanut kahden vuoden sisään melko paljon ja luulin että se olisi tarpeeksi. Mieti tilannetta, että jokaiseen niveleesi koskee. Mieti kuinka moneen tekemääsi asiaan tarvitset niveliä. Niimpä, makaaminen taitaa olla ainut asia, mihin ei tarvitse, sillä istuessakin lonkat huutavat hoosiannaa.


Eilen kun heräsin oloni oli hyvä. Silmät vielä tulehtuneet, mutta nielutulehdus jo parempi ja korvien kipu oli jo poissa. Tuntui kuin oisin voiton puolella ja ajattelin palaavani kouluun ja ystävien pariin. Ajattelin pääseväni treenaamaan. Päivän edetessä jokin muuttui. Kävelin portaita yläkertaan omaan huoneeseeni, kuten joka päivä teen ja huomasin polveni ja lonkkani kipeytyneen. Ähh, se menee ohi ajattelin. Pikkuhiljaa nivelkivut kovenivat ja levisivät nilkkoihin, jalkapöytiin, ranteisiin. Yhtäkkiä tarvitsin apua istumasta ylös nousemiseen. Pelkäsin sanoa sitä ääneen, tää kipu oli tuttua.


Viime vuonna sairastin pahan vatsa tulehduksen, jonka jälkeen nivelet kipeytyivät. Reaktiivinen niveltulehdus, 3kk parantumista. Päivärytmi muuttui tuolloin täysin, aluksi en kyennyt istumaan kunnolla ja käveleminen teki kipeää, pikku hiljaa askel askeleelta pääsin lisäämään palasia urheilusta elämääni. Joulukuussa palasin lentopallon pariin. Pelasin kaksi peliä ja huomasin, etteivät lonkkani kestä iskuja, mitä liberon pelipaikalla lonkkiin kohdistuu. Jouduin jättämään kauden kesken. Lääkäri sanoi, että lonkissani on jatkuvasti tulehdustila, mikäli iskuja tulee. Jätin lentopallon ja pikkuhiljaa asiat järjestyivät. Kesällä pääsin Beach Volleyn pariin ja olin vihdoin onnellinen, kun sain taas tehdä jotain mitä rakastan.


Nyt tämä niveltulehdus, nämä nivelkivut ovat vielä jotain pahempaa. En pysty kävelemään ilman apua. Miten vaikeaa voikaan olla käydä vessassa? Tai nousta ylös sängystä tai ihan vaan kannatella niinkin painavaa asiaa, kuin vesilasi. Eikä edes se kipu, vaan tämä pelko. Lääkäriin en ole vielä päässyt. Päivystyksestä passittivat kotiin: “Varaa aika terveyskeskukseen”. Varasin ja se on huomenna klo 10. Siihen asti aion maata sängyssä ja pelätä pahinta. Näin kova kipu, kaikkialla kehossa päästä varpaisiin on uutta ja todella todella pelottavaa.


En osaa oikein ajatella mitään. Mun pää on tyhjä, en osaa muuta kun pelätä. Pelätä, et menetän sen mitä rakastan eniten: liikunnan ja beach volleyn. Varmasti tästäkin asiasta täytyisi löytää niitä positiivisia puolia, mutta vaikka oonkin sitkeä ja en anna periksi, mulla on voimat lopussa. Oon vaan sanaton ja tuskissani. Fyysisesti ja vielä enemmän henkisesti. 

14 kommenttia

  1. Anonyymi10/27/2014

    voi ei, toivotaan parasta :(

    VastaaPoista
  2. Tosi ikävää:/ toivottavasti saat pian apua noihin kipuihin ja kaikki syyt selviää ja voit olla lopun elämäs ilman samoja kipuja :/ paljon paljon tsemppiä sulle. Lähetän Hyviä ajatuksia sinne, toivottavasti sun läheiset tukee paljon nyt ja tulee sun luokse kylään jotta et joudu olla aina yksin :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri, toivotaan että tämä tästä helpottuu.. Kiitos paljon tuesta ja kyllä onneks lähimmäiset on tukena kokoajan<3

      Poista
  3. Anonyymi10/27/2014

    Tiedän tunteen, vaikka itse en ole koskaan ollut yhtä aktiiviliikkuja kuin sinä. Pari vuotta sitten mulla alkoi oikeassa kädessä ja oikean lapaluiden kohdalla kivut, jonka jälkeen ramppasin eri lääkäreissä, eri fysioterapioissa, hierojilla ja kaikenmaailman "parantajilla". Loppujaan lääkäri arveli, että pieni välilevyn pullistuma oli niskassa, jonka seurauksena hermovaurio. Kivut kroonistuivat ja epäilen, että tämä olisi ollut estettävissä, jos oisin saanu ajoissa oikeanlaista apua ja vahvat lääkkeet. Liikunnan ilo katosi pitkittyneiden kipujen vuoksi. Toivottavasti saisit nopeasti apua ja kivut eivät kroonistuisi. Voimia! Ja tosiaan se on totta, että terveyttä osaa kunnolla arvostaa viimeistään sitten kun sen menettää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaa kauhealta, ikävä ettet ole saanyt kunnon hoitoa! :( Kiitos paljon tuesta.. Näinhän se valitettavasti menee.

      Poista
  4. Anonyymi10/27/2014

    Kaikkee hyvää sulle ja paranemisia! Vaikutat ihanan positiiviselta ihmiseltä ja tuntuu kauheelta lukee, miten joudut kärsii noista kivuista :(

    VastaaPoista
  5. Anonyymi10/27/2014

    tosi harmi kuulla:-((( jaksamisia sinne <3

    VastaaPoista
  6. Voi ei, jaksamisia sinne ihan hirveesti!! Varmasti pelottavaa jos joka paikkaan koskee ja ei tiedä yhtään mistä se johtuu :(( Toivottavasti kaikki selviää ja saat helpotusta tuohon kipuun. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Nimenomaan, se kipu ei oo pahinta vaan se epätoivo ja epätietoisuus.. Eiköhän tämä tästä..

      Poista
  7. Tiedän kokemuksesta mitkä fiilikset sulla on. Pari vuotta sitten makasin reaktiivisen artriitin kourissa viikkoja. En saanut maitotölkkiä auki, vessassa käymiseen tarvitsin kaverin...jokainen nivel muistutti olemassaolostaan sormista nilkkoihin. Tilannetta pahensi kahden lääkärin hoitovirhe, eivät tajunneet mikä tauti oikeesti on kyseessä joten oikean hoidon saanti pitkittyi. Vasta kolmas hoksasi missä mennään. Tulehdusarvot oli pilvissä. Loppupeleissä toimiva lääkitys oli kortisonia tablettina (prednisolon) ja piikkinä niveliin + panadol ja burana -combo. Noilla olo helpottui 24h:ssa. Olin sairaalassa kuitenkin viikon. Yhteensä tuskaa kesti 3,5vkoa.

    Kun tauti vihdoin saatiin kuriin, niin sitten alkoi jatkohoito. Kortisonia säännöllisesti piikkinä + tablettina. Verikokeissa käyntiä. Sitten reumapuolelle tutkimuksiin, että aiheuttiko pitkittynyt tauti pysyviä jälkiä. Ei onneksi. Mutta edelleen tauti muistuttaa olemassaolostaan esim. normaalin flunssan aikaan. Nivelet kipeytyy normaalia enemmän...mut pystyn treenaamaan nykyään normisti, käyn puntilla säännöllisesti ja ranteet kestää (ne oli kipeimmät taudin aikaan).

    Eli valoa on tunnelin päässä, avainsana taudin taltuttamiseen on kortisoni. Tsemppiä ja jaksamista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja tunteita.. Muuten sama, mutta mulla ei vaan jostain syystä tulehdusarvot nouse, ei tässä taudissa, eikä koskaan aikasemmin missään tulehduksessa.. Siksipä lääkärit ei aina usko kipujani :-( Toivon, että itsekin pystyn jossain vaiheessa urheilemaan edes jollain tasolla.. Mulla kanssa ranteet kipeät, mutta lonkat pahimmat. Kiitos paljon tsempeistä, onneksi on kortisoni.

      Poista

Jos haluat ottaa minuun yhteyttä henkilökohtaisesti, laitathan rohkeasti viestiä sähköpostiini »
emiliajoensalo@gmail.com

Kiitos kommentistasi! ♥