Miksi suosisin kasvisruokavaliota?

Kasvisruokavalio on ollut tapetilla yhä enemmän ”ilmastovaalien” jälkeen. Kasvisruokavalion positiiviset vaikutukset ilmaston lämpenemisen ehkäisyyn ovat kiistattomat (mm. Tilman & Clark 2014, Springman ym. 2019, Scarborough ym. 2014). Kasvispainotteiseen ruokavalioon liittyy useita ympäristöön vaikuttavia tekijöitä.  Lihatuotanto vie jopa 83 % ruokatuotannon käytössä olevasta pinta-alasta (Springman ym. 2014) ja vastaa jopa kolmanneksesta kaikesta maailman makean veden kulutuksesta (Gerbens-Leenes ym. 2014). Toki näiden faktojen rinnalla on huomioitava, ettei kasvisruokavalio tarkoita automaattisesti ekologisia valintoja, kuten myös Berners-Lee ym. (2012) tuovat tutkimuksessaan esille. Kasvistenkin kohdalla täytyy kiinnittää huomiota mm. tuotteiden valmistustapaan ja alkuperämaahan. Lähellä tuotetut avomaan kasvikset ovat esimerkiksi erinomainen valinta. Kannattaa myös suosia satokauden tuotteita.

Lihatuotannon yksi suurimmista ympäristöä kuormittavista tekijöistä näyttäisi olevan märehtivän karjan aiheuttamat metaanipäästöt. Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi. (Berners-Lee 2012.) Yksi lehmä tuottaa päivässä jopa 250-800 litraa metaania ílmakehään.  Näin ollen yhden lehmän vuosipäästöt voivat vastata jopa 10 000 km henkilöautolla ajettua matkaa. Märehtivän lihakarjan osuus kasvihuonepäästöistä 2050 vuoteen mennessä on Hedenuksen ym. (2014) tutkimukseen viitaten kaksi kolmannesta globaalin ruokatalouden aiheuttamista päästöistä.

Mielestäni jokaisella on vastuu pitää huolta ympäristöstämme ja en pidä jokaisen ihmisen kääntymistä vegaaniksi ratkaisuna ongelmiin. Jokainen voisi varmasti kuitenkin vähentää märehtivän lihakarjan tuotteiden kulutusta jonkun verran. Esimerkiksi Hedenus ym. (2014) osoittivat tutkimuksessaan, että jos märehtivien eläinten lihan kulutuksesta 75 % korvattaisiin muilla lihavalmisteilla, putoaisivat ruokatuotannosta aiheutuvat kasvihuonekaasujen päästöt jo puolella. Vastaavasti jos korvaus tehtäisiin kasvikunnan tuotteilla, saataisiin päästöt neljännekseen. (Hedenus ym. 2014.) Suomessa lihakarjan tuotannossa käytetään ilmeisesti yhdistelmätuotantoa, mikä tarkoittaa, että lihakarja ja maitotaloustuotteet tulevat samoista eläimistä. Tällöin hiilijalanjälki Suomessa tuotetulla märehtivällä lihakarjalla on pienempi. Kotimaisen märehtivän karjan käyttäminen ruokavaliossa, on siis ekologisempi vaihtoehto, vaikkakin metaanipäästöt ovat kiistattomat myös Suomalaisten lehmien märehtiessä.

Ekologisilla valinnoilla tarkoitetaan yksittäisten tuotteiden valitsemisen lisäksi myös ekologista tapaa kuluttaa ruokaa. Hartikaisen ym. (2013) mukaan Suomessa kotitaloutta kohden ruokaa heitetään pois 5,7 % kaikesta ruoasta. Kotitalouksien ruokahävikki Suomessa on näin yhteensä 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa. Tuollaiset lukemat kuulostavat todella hurjilta. Ekologisesti syövä kuluttaja valitsee siis ruokapöytäänsä paitsi kasvispainotteista lähellä tuotettua satokauden ruokaa, mutta myös syö lautasensa puhtaaksi ja ruokansa jääkaapista, ennen kuin se pilaantuu.

Onko kasvisruokavaliolla vaikutuksia muuhun kuin ympäristöön? Tutkimusten mukaan ympäristöseikkojen lisäksi kasvisruokavaliolla on positiivisia vaikutuksia terveyteen. Lapsilla, jotka noudattavat kasvispainotteista ruokavaliota, voi olla mm. matalampi riski myöhemmän iän lihavuuteen. (Sabate & Wien 2010). Uauy & Dangour (2009) mukaan lasten rasvojen osuutta lasten energiansaannista ei tulisi rajoittaa, mutta runsaampaan kasvirasvojen saantiin tulisi kiinnittää huomiota. Koska kasvisruokavalion on todettu olevan suotuisaa omgea-3 tasapainon ylläpitämiseen, on kasvisruokavalion suosiminen tämän osalta hyväksi. Ainoaksi rajoittavaksi tekijäksi kasvisruokavaliossa Uauy & Dangourin (2009) tutkimuksessa lapsilla muodostuu b12 vitamiinin saanti. Tästäkään ei kuitenkaan muodostu ongelmaa, mikäli kasvisruokapäiviä on viikossa muutamia. Lisäksi b12 vitamiinia on lisätty joihinkin kasvipohjaisiin elintarvikkeisiin ja vitamiinin syöminen ravintolisänä on mahdollista. 

Aikuisilla kasvisruokavaliolla on myös suotuisia vaikutuksia insuliiniaineenvaihduntaan (Kahleova ym. 2011), pienentyneeseen diabetes riskiin (Barnard ym. 2009) sekä rasvaprofiiliin ja sydänsairauksien riskiin (Zhang ym. 2013). Kasvisruokavalion myötä lisääntynyt kuidun saanti voi vaikuttaa positiivisesti suolistoterveyteen (David ym. 2014). Fyysiseen suorituskykyyn kasvisruokavaliolla ei näyttäisi olevan vaikutusta (Craddock ym. 2016). Joissain laajoissa väestötutkimuksissa kasvisruokavaliolla ja alemmalla kuolleisuudella on myös löydetty yhteys (Song ym. 2016). Turner-McGievyn ym. (2008) tutkimuksessa huomattiin tutkittavien kuitu, beetakaroteeni, vitamiini K- ja C-, folaatti-, magnesium- sekä kaliumtasojen olevan paremmalla tasolla kasvisruokavaliota noudattaessa. Tutkimiksessa huomattiin myös, että B12-vitamiinin saanti oli heikkoa vegaaniruokavaliolla, ellei sitä syö ravintolisänä tai sitä ole lisätty kasvikunnan prosessoituihin tuotteisiin ruokavaliossa. (Gilsing ym. 2010). Raudan saannissa voi ilmetä myös ongelmia, eteenkin naisilla, jotka menettävät rautaa myös kuukautisten johdosta. (Haider ym. 2018).

Kokonaisuutena siis kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen on a) paitsi ekologinen valinta b) myös sijoitus omaan terveyteen. 

LÄHTEET 

Berners-Lee M, Hoolohan C, Cammack H, Hewitt C (2012) The relative greenhouse gas impacts of realistic dietary choices. Energy Policy 43:184–190

Scarborough P, Appleby PN, Mizdrak A, Briggs AD, Travis RC, Bradbury KE, et al. Dietary greenhouse gas emissions of meateaters, fish-eaters, vegetarians and vegans in the UK. Clim Change. (2014) 125:179–92. 10.1007/s10584-014-1169-1

Springmann M, Wiebe K, Mason-D'Croz D, Sulser TB, Rayner M, Scarborough S. Health and nutritional aspects of sustainable diet strategies and their association with environmental impacts: a global modelling analysis with country-level detail. Lancet Planetary Health. (2018) 2:e451–61. 10.1016/S2542-5196(18)30206-7

Hartikainen, Hanna, Timonen, Karetta, Jokinen, Satu, Korhonen, Virpi, Katajajuuri, Juha-Matti, Silvennoinen, Kirsi 2013a. Ruokahävikki ja pakkausvalinnat kotitalouksissa – Kuluttajan matkassa kaupasta kotiin: ECOPAF - hankkeen loppuraportti. MTT Raportti 106.

Baroni L, Goggi S, Battaglino R, et al. Vegan Nutrition for Mothers and Children: Practical Tools for Healthcare Providers. Nutrients. 2018;11(1):5. Published 2018 Dec 20. doi:10.3390/nu11010005

Tilman D, Clark M. Global diets link environmental sustainability and human health. Nature. 2014 Nov 27; 515(7528):518-22.

Hedenus, F., Wirsenius, S. & Johansson, D.J.A. Climatic Change (2014) 124: 79.

Uauy R, Dangour AD. Fat and fatty acid requirements and recommendations for infants of 0-2 years and children of 2-18 years. Ann Nutr Metab. 2009; 55(1-3):76-96.

Gerbens-Leenes, Winnie & Mekonnen, Mesfin & Hoekstra, ArjenThe water footprint of poultry, pork and beef: A comparative study in different countries and production systems. Water Resources and Industry. 2013 s 1–2. 25–36. 10.1016/j.wri.2013.03.001.

Baroni L, Goggi S, Battino M. Planning Well-Balanced Vegetarian Diets in Infants, Children, and Adolescents: The VegPlate Junior. J Acad Nutr Diet. 2019 Jul; 119(7):1067-1074

Gilsing AM, Crowe FL, Lloyd-Wright Z, Sanders TA, Appleby PN, Allen NE, Key TJ. Serum concentrations of vitamin B12 and folate in British male omnivores, vegetarians and vegans: results from a cross-sectional analysis of the EPIC-Oxford cohort study. Eur J Clin Nutr. 2010 Sep; 64(9):933-9.

Sabaté J, Wien M. Vegetarian diets and childhood obesity prevention. Am J Clin Nutr. 2010 May; 91(5):1525S-1529S.

Haider LM, Schwingshackl L, Hoffmann G, Ekmekcioglu C. The effect of vegetarian diets on iron status in adults: A systematic review and meta-analysis. Crit Rev Food Sci Nutr. 2018 May 24; 58(8):1359-1374.