Keskiviikko aamu, herään seitsemän pintaan ilman herätyskelloa. Kellojen siirtyminen talviaikaan sopii mulle enemmän kun hyvin, unirytmi on kääntynyt kätevästi hieman aikaisempaan ja uni tulee aikaisemmin. Nostan rullaverhon ylös ja katsahdan ulos, taivas on harmaa, niinkuin on jo pitkän aikaa ollut, mutta maa on valkea. Hiljalleen lumihiutaleet tanssahtelevat ikkunan ohi. Hymyilen.
Viimeiset viikot on ollut mulle tosi rankkoja, oon tarvinnut jotenkin älyttömiä määriä aikaa palautumiseen. Treenit on toki kovia, mutta kroppa ei palaudu optimaalisesti. Kroppa reistailee millon mistäkin ja kipuilee oudosti. Nyt on se hetki, kun tulee kuunnella kroppaa, eikä hakata päätä seinään. Syksy on mulle aina vaikeata aikaa terveyden kanssa ja tääkään syksy ei oo poikkeus. Asiat kuitenkin varmasti järjestyy ja pian saadaan selville, johtuuko väsymys ja outo olo vain syksyn pimeydestä.
Tentit lähestyy uhkaavasti ja koulutehtäviä roikkuu tekemättöminä. Jos ensimmäiset kuukaudet oli koulussa suhteellisen rentoa, nyt sitten otetaan se rentous takaisin. Haluisin oppia uutta ja kurssitkin on ihan todella mielenkiintoisia. Tuntuu vaan välillä, ettei oppimiskapasiteetti riitä. En halua päästä tenttejä vain läpi, haluan ymmärtää ja osata. Tämän kuukauden kun jaksaa rutistaa alkaa olla syys lukukausi paketoitu ja monen monta noppaa jo kasattuna.
Kuvat: Annika Jauhiainen
Viihdyn Jyväskylässä ihan äärettömän hyvin. Mulla on tosi hyvä olla kotona. Neljän päivän viikonlopun jälkeen oli mukava palata kouluun ja nähdä taas kavereita (ja syödä kouluruokaa). On ihana huomata, miten parissa kuukaudessa meidän porukka on hitsautunut yhteen ja eilenkin naurettiin vatsalihakset kipeiksi anatomiaa ja fysiologiaa päntätessä porukalla. Oon tosi onnellinen, et oon täällä just nyt.
Mulla ois kamala sisäinen into tehdä asioita, blogata, lukea, kirjoittaa, treenata, nähdä ystäviä, kehittää itseäni ja viedä hommia eteenpäin, mutta jostain syystä tällä hetkellä on vaikea saada asioita aikaiseksi. Keho on uupunut. Tänä vuonna syysväsymys on iskenyt aika rajusti päälle. Nyt pitää vaan kuunnella kehoa ja tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Ihanaa marraskuun alkua sinne. Mitä teidän syksyyn kuuluu?
Ootte kommentoinut mukavan aktiivisesti ja piristäneet mun päiviä, kiitos siitä <3
Toi aivan viimeinen kappale kolahti muhun, koska mä tunnen ihan samanlaista väsymystä ja uupumusta. Haluisin tehdä kaikkea, mutta voimat ei vaan riitä. Ja vaikka mulla onkin tosi kivoja hetkiä ystävien kanssa tai muuta mukavaa ohjelmaa, niin silti saatan olla tosi väsynyt kun pääsen kotiin. Ja vielä tää kellojen kääntäminen tähän päälle ei yhtään paranna mun oloa. Päinvastoin, tää koko viikko on tuntunut tavallista raskaammalta ja alakuloisemmalta. Siksi onkin helpottavaa kuulla, että en oo ainoa joka kärsii tällaisista tuntemuksista! :) Kuten kirjoitit, nyt on aika kuunnella kehoa ja mun hidastaa vauhtia. Nyt tarvin enemmän omaa suunnittelematonta aikaa. Ihanaa että meitä on monia samanlaisessa tilanteessa, silloin ei tartte olla yksin omien ajatusten kanssa.
VastaaPoistaTsemppiä Emilia opintoihin ja mukavaa marraskuun alkua! =)
Tuttuja tuntemuksia täällä nuo. Tää syksy on varmasti monelle vaikeeta aikaa, pitää vaan antaa tosiaan kropan levätä, kun se sitä tarvitsee :) Täällä ollaan tukena <3 tsemppiä syksyyn!
PoistaOot upee. 😍
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaEmilia! Kuumat mehut, kuumaa kaakao, paljon vettä (iho tykkää), hyvää suklaata, hyvät yöunet, kenties kynttilät ja hyvää leffaa iltaisin. Toivottavasti auttaa syksypimeään ja kylmiin ilmaan. Muista "sisäistä hymyä"!
VastaaPoista