Tossa tota auringonlaskua katsellessani, toisella puolen mailmaa, kaupungissa johon oon haaveillut aina matkaavani, tajusin taas miten helvetin hyvin mulla on asiat. Onhan se outoa, että muutama vuotta takaperin en ois ikinä voinut kuvitella olevani tässä tilanteessa. Että olisin toiminut yrittäjänä vuoden, saatika opettajana. Muistan kun pikkutyttönä uhosin, ettei minusta ikimaailmassa tulisi opettajaa. Niin sitä vaan on kuitenkin puolivuotta yritetty takoa anatomiaa opiskelijoiden päähän ja suhteellisen onnistuneesti vielä ilmeisesti, kun näytöistä mentiin läpi. Että asuisin uudessa kaupungissä, Jyväskylässä, opiskelemassa alaa, jonne oon aina unelmoinut pääseväni. Että monen vuoden kipujen kanssa taistelun jälkeen oon löytänyt uudesta lajista, cross fitistä, suuren intohimon ja pystyn tekemään sitä kivutta.
En ois vuosi takaperin uskonu, että ihan tosissaan oisin näin itsenäinen ja rakastaisin elämääni näin hurjasti, että ihan oikeasti hyväksyisin itteni myös tämmöisenä kun oon. Tää vuosi ihan itekseen on kuitenkin ollu mun elämäni parasta aikaa ja just se yksin oleminen on ollut se mikä on opettanut ihan käsittämättömän paljon. Oon oppinut arvostamaan itseäni ja ihmisiä mun ympärillä. Yksinolemisesta kirjoittelin toivepostauksen aikaisemmin ja sen pääsee lukaisemaan täältä. Jos oot vastikään eronnut tai menettänyt elämässä jotain suurta, suosittelen vilkaisemaan. Tää vuosi on ollut mun elämäni paras, mutta mulla on semmonen tunne, että seuraavat vuodet tulee olemaan vielä entistä huikeampia.
Musta tuntuu, että me niin kovin usein vaan kokoajan toivotaan enemmän ja enemmän. Ettei me oikeen meinata tyytyä siihen mitä meillä jo on. Joskus on vaan ihan älyttömän hyvä pysähtyä miettimään ja hengittämään. Ja sit olla vaan ihan pirun kiitollinen siitä kaikesta, ihan pienestäkin mitä ympärillä on. Tällä hetkellä elän varmasti elämäni parasta aikaa ja oon onnellisempi kuin koskaan. En ois uskonu, että asiat järjestyy näin. Kliseehän se on, mutta "asioilla on tapana järjestyä". Pari vuotta sitten unelmoimani asiat on joko toteutunut tai siirtynyt syrjään, kun oon tajunnut mitä oikeasti elämässä haluan. Ollaan rohkeita, unelmoidaan isosti ja muistetaan myös välillä hengähtää ja kiittämään ihan vaan siitäkin, että tossa meidän rintakehän alla sykkii jotain aika arvokasta.
Musta tuntuu, että me niin kovin usein vaan kokoajan toivotaan enemmän ja enemmän. Ettei me oikeen meinata tyytyä siihen mitä meillä jo on. Joskus on vaan ihan älyttömän hyvä pysähtyä miettimään ja hengittämään. Ja sit olla vaan ihan pirun kiitollinen siitä kaikesta, ihan pienestäkin mitä ympärillä on. Tällä hetkellä elän varmasti elämäni parasta aikaa ja oon onnellisempi kuin koskaan. En ois uskonu, että asiat järjestyy näin. Kliseehän se on, mutta "asioilla on tapana järjestyä". Pari vuotta sitten unelmoimani asiat on joko toteutunut tai siirtynyt syrjään, kun oon tajunnut mitä oikeasti elämässä haluan. Ollaan rohkeita, unelmoidaan isosti ja muistetaan myös välillä hengähtää ja kiittämään ihan vaan siitäkin, että tossa meidän rintakehän alla sykkii jotain aika arvokasta.
Tää postaus osui ja upposi<3 Sä kiteytit mun ajatukset konkreettiseksi tekstiksi, kiitos siitä. Mietin usein samanlaisia juttuja, joskus on huonompia päiviä ja joskus parempia, mutta loppupeleissä kun omaa elämäänsä alkaa tarkemmin miettiä, niin asiat on oikeesti tosi hyvin. Kaikilla ei todellisuudessa ole, mutta itse voin olla kiitollinen siitä, että huonoista päivistä huolimatta mulla on kuitenkin enemmän niitä hyviä päiviä. "Asiat järjestyy aina" pitää paikkansa, joskus ne asiat vaan järjestyy yllättävällä ja odottamattomalla tavalla. :) Tää oli niin ihanan positiivinen ja ajatuksia herättelevä teksti, kiitos Emilia! Kaikkea hyvää sulle <3
VastaaPoista