Koli

7/17/2016

Vaivuin uneen tähtien alla. Niiden samojen, joiden loistossa pikkutyttönä haaveilin. Haaveilin pienistä, suurista. Kuinka ihana olikaan niiden syliin nukahtaa. Miten levollisesti silmät painui kiinni, kun minut täytti onnellisuus.

Herään sateen ropinaan. En avaa silmiä, venyttelen ja vaan kuuntelen sitä. Sade juttelee mulle, sillä on paljon kerrottavaa. Ootteko koskaan kuunnellut miten se kuiskailee? Käperryn peiton alle ja halaan mun pehmolelua. Tähtien alla on pehmeitä elefantteja, mitä syleillä unten mailla.

koli12 koli4

Musta on ihana vaan olla hetki ja miettiä miltä musta tuntuu. Mun olo on rauhallinen, levollinen. Parin viime päivän ajatusmyrsky on rauhoittumassa. Välillä mut aina valtaa outo tunteiden pyörre, jota en oikein aina ymmärrä. Mut oon oppinut, että se tarvii aikaa rauhoittuakseen. Siks tulin tähtien alle. Ei epävarmuutta, ahdistusta. Tässä on hyvä.

Kipuan ylös pedistä, tää hetki tarvitsee kahvia. Iso kuppi kahvia, sateen ihana tuoksu, luonto, pulputtava joki, sen rauhoittava ääni, paljaat jalat kostealla nurmella. Laitan silmät kiinni. Ootteko huomannut, miten muut aistit terävöityy, kun yksi suljetaan pois? Nurmi tuoksuu niin hyvältä ja joen kaunis ääni sointuu korvissa.

koli22 koli52 koli46
Kuvat: Anniina Joensalo

Kolin upeat maisemat. Käsittämätöntä, että oon ollut niin lähellä tätä kauneutta, mut kuitenkin missannut sen. Oon aina haaveillut maailman matkaamisesta ja halunnut nähdä koko maailman. Mutta enhän mä ole edes nähnyt tätä Suomen uskomatonta luontoa. Henki meinas oikeesti salpautua katsellessa auringonlaskua Ukko-kolin kallioilla. 

Ihan kaikkialla on kauneutta. Kun vaan oikeasti avaa silmät ja uskaltaa tulla tutusta ja turvallisesta pois. Katsotaanhan joskus myös oman pienen pienen maailmankatsomuksen ulkopuolelle?

Mun on niin kovin hyvä olla täällä. Tätä mä tarvitsin. Kaukana melusta, kaukana hälinästä.


3 kommenttia

  1. Nää kuvat ovat aivan uskomattoman upeita! Eilen kävimme kävelemässä luontopolun, josta löytyi korkeita kallioita kangasmetsällä, alempana ihan perinteistä havumetsää ja suota, sekä loppumatka taas lehtometsää. Kaikki tämä viiden kilometrin matkalla ja oli todella upeaa, Suomen metsät ovat niin monimuotoisia! Löytyi sieltä lakkaa ja mustikkaakin :) En ole matkustellut ulkomailla tai edes lentänyt lentokoneella, koska jollakin tasolla koen että Suomessakin on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Oi kuulostaa ihanalta! Ihan käsittämätön tosiaan tää Suomen luonto:)

      Poista
  2. Upeita kuvia, mitä linssii käytit? :)

    VastaaPoista

Jos haluat ottaa minuun yhteyttä henkilökohtaisesti, laitathan rohkeasti viestiä sähköpostiini »
emiliajoensalo@gmail.com

Kiitos kommentistasi! ♥