ELÄMÄ ON TÄSSÄ JA NYT

Mä olen pohtinut onnellisuutta. Mitä se onni oikein on? Ei oo mitään kriteerejä, minkä perusteella ihminen on onnellinen. Ei onnellisuus vaadi tiettyjen asioiden täyttymistä. Mulle onni on loppujen lopuksi pieniä arkisia asioita. Niitä jotka saa hymyn huulille. Eiliset auringonsäteet ja valo, josta imin voimaa tulevillekin päiville. Ihana toffeinen rooibostee, kauramaidolla. Onnea on uusi resepti, jonka löysin. Kutsuva sänky ja ihanat viime jouluna lahjaksi saadut valkoiset lakanat. Oi miten sänky onkaan kutsuva noin myttyisenä ja petaamattomana. Miten ihana onkaan käpertyä peiton alle lukemaan hömppälehteä ja nautiskella samalla hetkessä pyöräytettyä herkullista Cookie Doughia. 

Arkeenkin on palattu ja oikein rytinällä. Koko alkuviikon on saanut juosta pää kolmantena jalkana töistä kouluun ja koulusta töihin, välissä vähän reenailemaan ja laittamaan evästä itelle. Tän kaiken keskellä sitä helposti rupeaa miettimään, että eihän tässä oo mitään järkeä. Mut kyllä sitä vaan on niin hullu jollain tasolla, että tämmösestäkin kiireestä osaa nauttia. Oon oikeastaan äärettömän ilonen. Vielä kun pari viikkoa jaksan koulussa juosta nii on ylimääräsetkin kurssit saatu käytyä ja alkaa loma. Loma joka tulee sisältämään ihania hetkiä läheisten kanssa ja rentoutumista. Loman jälkeen starttaillaan sti työelämää. Uudenlainen elämä ja tie kohti unelmia. Uusia suurempia unelmia.

Musta tuntuu, että nykyään niin helposti sanotaan se "sit kun" ja ajatellaan et jossain vaiheessa saavutetaan jotain ihmeellistä, mut sit kuitenkaan ei ehkä olla niin valmiita oikeesti tekemään töitä asioiden eteen. Haluisin sanoa jokaselle, joka tätä tekstiä lukee, että nyt muuta toi edellä mainittu "nyt". Elämä on nyt, tässä ja just sun edessä. Jos susta tuntuu, et oot väärällä tiellä niin kannustan sua ottamaan askeleen kohti unelmia. Hetkessä eläminen tarkoittaa mun kohdalla mahdollisuuksiin tarttumista. Joskus ne mahdollisuudet on lähempänä, kun kuvittelet. Unelmoi isosti ja elä pelkää tähdätä kohti unelmiasi.

Tietynlainen turvallisuus elämässä on ihanaa. Oon jotenkin ite tajunnu, että omalla kohdalla en nauti semmosesta täydellisestä pysyvyydestä. Viihdyn hetken jossain ja sit kaipaan jotain uutta. Näin on käynyt jo niin monesti, että alan ymmärtää ettei mua oo luotu olemaan paikallaan vaan haluan kehittyä jatkuvasti. Mennä eteenpäin ja saavuttaa uusia asioita. Tehdä virheitä, oppia ja jatkaa eteenpäin. Haluan löytää itestäni uusia puolia ja nähdä paljon. Niin paljon, että kiikkustuolissa mummelina keinuessa voin muistella lämmöllä kokemuksia, eikä mun tartteis miettiä, että VOI kun oisin sillon nuorena uskaltanut. Siksi unelmoin tänään.