A little sand between your toes always takes away your woes

Vau mikä viikonloppu jälleen takana! Oonkin jo blogissa kertonut tässä muutama viikkoa sitten, että mun lentopalloharrastus valitettavasti joutuu jäämään kokonaan pois mun jatkuvasti kipeytyvien lonkkien takia. Beach Volleyn peluu täyspäiväisesti on ollut jo pitkään haaveena ja nyt lentopallon jäädessä pois, aion panostaa biitsiin kunnolla. Suomessahan biitsiä ei ihan jokapuolella voi täyspainotteisesti ympäri vuoden pelata. Muutamilla paikkakunnilla on biitsihalleja, mutta muutoin, esim. Kuopiossa, treenaaminen tapahtuu sisällä salissa. Viikonloppuna reissattiin meidän biitsiseuran tyttöjen kanssa porukalla Helsinkiin treenailemaan biitsi.fi areenalle hiekalle. Siitä hetkestä, kun sain upottaa varpaani kuumaan hiekkaan, muistin taas miten tuota lajia rakastan. 

Beach Volley lajina on ehkä parasta mitä tiedän. Joukkueurheilua, jossa saa paljon henkilökohtaista vastuuta. Biitsissä valmentaja ei saa osallistua pelitilanteessa, joten myös vastuu pelin ohjaamisesta on itse parilla. Fyysisesti erittäin vaativa laji: tarvitaan voimaa, kestävyyttä, nopeutta, kuitenkin oikeassa suhteessa kaikkia ja kropan täytyy olla mahdollisimman kevyt, jotta hiekalla liikkuminen olisi helpompaa. Ite oon kokenut, että mun fysiikka sopii aika hyvin biitsiin. Rakastan juosta pallon perässä ja syöksyä hakemaan palloja hiekasta. Lisäksi teknisesti vaativa laji ja erittäin monipuolinen, saat puolustaa & hyökätä. Sitä paitsi, kukapa ei haluaisi kesällä auringonpaisteessa pelata rannalla rakastamaansa lajia. Täydellistä.  Monille käsitys biitsistä on ehkä lentopallon tapainen. Onhan niissä jotain samaa, mutta lajit on oikeasti AIVAN erilaiset ja tekniikat & taktiikat eroavat erittäin paljon.

Tästä eteenpäin siis treenaan fysiikkaakin lähinnä biitsiä varten. Tuo rakkaus biitsiä kohtaan on  monen kesänä syttynyt. Lentopallokausi on kuitenkin aina lähestynyt syksyllä ja biitsin reenaus taas alkanut vasta huhtikuussa. Turnaus kiertue biitsissä alkaa jo kesäkuussa, joten huhti-toukokuu on aika lyhyt aika valmistautua kesän koitoksiin. Tiedän nyt että tuo en se unelma jota kohti haluan mennä. Treenata kovaa jotain varten. Noh, seuraava ongelma onkin sitten parin löytäminen. Tällä hetkellä mulla ei oo ensi kesälle paria ollenkaan. Treenata tietysti voi silti ja paljon tekemistä mulla on kesällä tekniikassa, fysiikassa ja varmasti kehitystä tulee. Toivotaan, että vielä parikin löytyisi ennen kesää, että pääsisi myös turnauksia kiertämään.

Tässä vaiheessa oon pohtinut fitnesstouhua paljon. Riittääkö rahkeet molempiin, lähdenkö tänä vuonna hakemaan fitnessmallikisoihin? Tiedän, että biitsiä pelaten ja sitä varten reenaten tulen pysymään loistavassa kunnossa ja tuo "ulkonäkötreenaaminen" tulee pysymään mulla myös mukana ja haluan todellakin pitää kroppani hyvässä kunnossa. Tällä hetkellä kuitenkin tuo fitness on vielä kysymysmerkki, mutta eipähän tässä nuorena tyttönä kiire ole minnekkään. Tällä hetkellä on vaan niin hyvä olo, kun tiedän mitä elämältä haluan ja oon valmis tekemään paljon töitä tuon asian eteen. Oon löytänyt nyt sen unelmani mitä tavoitella. 

Kohti kesää ja hiekkarantoja! Kuvat viime kesältä.

- Emilia