Nobody's perfect

Ei kukaan ole täydellinen, epätäydellisyys on täydellisyyttä. Koko nuoruuteni olen ollut täydellisyyden tavoittelija, niin urheilussa, koulussa ja ulkonäköasioissa. Mikään ei koskaan tunnu riittävän, aina on jotain parannettavaa. Nyt viimeaikoina olen pohtinut, sitä mielipahaa mikä minullekin esimerkiksi kropan kunnosta stressaamisesta aiheutuu. En ole aina huippukunnossa ja rasvaton ja nyt haluan olla rehellinen ja lopettaa täydellisen ihmisen teeskentelyn, joten tässäpä muutmia faktoja. Herkuttelen välillä, joskus syön itseni niin ähkyyn että meinaan poksahtaa, tykkään herkuista, eteenkin salmiakista. Olen napostelija ja minun on vaikea syödä säännöllisesti ellen suunnittele itselleni tarkkoja aikoja ruokailuilleni. Välillä lihoan, sitten taas laihdun, tämä on aivan "normaalia". Koulussa tavoittelin aina 9-10 arvosanoja, lukioon hakiessa keskiarvoni oli 9,3. Lukion aikana kuitenkin opin vähitellen hölläämään ainakin niissä aineissa, joihin en ole päättänyt panostaa. Kaikessa ei ole oltava täydellinen, varsinkin, jos se tekee arjesta turhan rankkaa. Joskus pitää osata höllätä ja olla myös vähän huonompi, koska aina ei vaan voi olla täydellinen. 

Joten toivoisin että te oisitte mun kanssa mukana rakentamassa nyt rehellisempää ja onnellisempaa tulevaisuutta. Ei olla liian vaativia itsellemme. Asetetaan itsellemme tavoitteita, muttei jäädä vellomaan epäonnistumiseen. Katse kohti tulevaisuutta ja hymy huulilla tyytyväisenä itseemme eteenpäin. Ollaan omia itsejämme ja ylpeitä siitä ihanasta epätäydellisyydestä mikä tekee meistä tavallaan täydellisiä. Yritetään yhdessä. 

Terveisin, luonnollinen, sopivassa kunnossa oleva rehellinen Emilia.