OMA KOTI KULLAN KALLIS

Herään aamulla ilman herätyskelloa. Käännän vielä kylkeä ja köllöttelen omassa sängyssä, omassa kodissa, omissa puhtaissa lakanoissa. Koulu alkaa vasta kahdeltatoista, rakastan näitä pitkiä aamuja. Nousen ylös ja rupean puuhaamaan aamupalan parissa. Miten täydellistä onkaan puristaa mehua tuoreista ja ravitsevista hedelmistä ja vihanneksista aamupalaksi. Jaakko pistää kahvin tulille, meikäläisen keittämä kahvi ei nimittäin maistu läheskään niin hyvälle. Munakkaan paistuessa ja kahvin poristessa kodin täyttää lempeä tuoksu. Aamupala maistuu erinomaiselta ja ompa niin mukavata nauttia sitä toisen puoliskonsa kanssa. Tää ei oo kämppä, tää on meidän koti. Koti, jossa on ihana painaa pää tyynyyn ja herätä tyytyväisenä. Koti, jossa voi tehdä omia juttuja omassa rauhassa.

Oma koti on meille jokaiselle tärkeä asia. Oon ite muuttanut aika paljon paikasta toiseen. Täysikäisyyden koittaessa muutin heti pois kotia, jonne kuitenkin vuoden jälkeen palasin takasin. Nyt jo jonkun aikaa on kuitenki ollu jo semmonen olo, että ois mukava päästä laittamaan omaa kotia. Nyt kun lukio on ohi ja muutto Joensuuhun on koittanut tuntuu, että edessä on ihan uusi aikakausi. Oon kasvanut lukion aikana ihmisenä ihan älyttömän paljon ja oppinut arvostamaan elämässä erilaisia asioita ja yks semmonen on oma koti ja sen siisteys. Kotiin on ihan älyttömän ihana tulla, kun se on siisti, kun tuoksuu hyvältä ja tiskipöydät ei notku tiskeistä. On huippua, et voi asiat tehdä haluamallaan tavalla eikä tartte notkua muiden nurkissa. Täällä on vaan niin hyvä olla.