Musta tuntuu et aika kulkee liian kovaa. Niin kovaa etten pysy mukana. Niin kovaa etten kerkeä miettimään mihin astun ennen kun mun jo pitää ottaa se askel. Muistan kun eilisen kun peruskoulun päättäneenä hiukan pelokkaana teininä astelin keskelle suuren koulun aulaa. Olin vasta muuttanut Kuopioon ja edessäni näin satoja vieraita kasvoja. Muistan kun katselin ympärilleni ja sisälläni oli pelko, mutta samalla jännitys ja intoa tulevaa kohtaan. Uusia ystäviä, uusi koulu, uusi joukkue. Odotin alkavaa lentopallokautta, odotin mitä ensimmäinen vuosi ykkössarjajoukkueessa tuo tullessaan. Tuosta hetkestä on nyt kolme ja puoli vuotta, enkä ois voinu osata nähdä itseäni tässä nyt. Näiden muutaman vuoden aikana on tapahtunut ihan älyttömän paljon ja oon kiitollinen kaikista ylä- ja alamäistä matkalla.
Nyt lukion päättyessä oon jälleen tuossa tilanteessa. Ottamassa askelta kohti tuntematonta. Kirjoitusten jälkeen muutan takasin kotikaupunkiini Joensuuhun ja aloitan opinnot urheiluhierojaksi. Joulukuussa 2015 mulla on toivottavasti ammatti sekä lukiosta toukokuussa saatu lakki kädessä. Sit mietitään taas uudestaan mihin suuntaan lähdetään. On tapahtunut paljon, oon sairastanut paljon. Kaksi peräkkäistä syksyä oon joutunut jättämään liikunnan kokonaan pois elämästäni. Sen mitä rakastan kaikkein eniten. Molemmilla kerroilla oon kuitenkin selvinnyt. Mun selkä on voinut erittäin hyvin ja muutkin nivelkivut on lähteneet oikealla lääkityksellä, sopivalla liikunnalla ja hyvällä ruokavaliolla. En tiedä johtuuko viimeisimpien kipujen lähteminen detoxista, mutta kuurin aikana kivut vähenivät huomattavasti. Uskon kyllä, että ruokavaliolla on suuri merkitys kipuihin.
Urheilun merkitys mulle on tällä hetkellä vähän hakusessa. Oon käynyt salilla ja treenannut myös jonkun verran nopeutta, räjähtävyyttä ja kimmoisuutta erilaisten hyppy- ja juoksutreenien avulla. Oon myös perus jumppailun lisäksi tehnyt korkeasykkeisiä intervallitreenejä kuntopiirityyppisesti. Näiden lisäksi oon lenkkeillyt, joogannut ja käynyt uimassa. Monipuolisuus on ollut siis lähtökohtana ja se on tuottanut hyvää tulosta. Voimaa, nopeutta ja liikkuvuutta hyvässä suhteessa riittävään palautumiseen. Oon huomannut, että oon fyysisesti suhteellisen lahjakas. Vaikka salilta piti olla poissa useita kuukausia painot esimerkiksi jalkatreenissä palautuivat hyvinkin nopeasti. Voimaa mulla löytyy kyllä, mutta pelkkä salilla käyminen tuntuu jotenkin turhalta. Haluaisin kilpailla. Haluaisin saavuttaa jotain suurta. Mutta on vaikea unelmoida kun haluaisi unelmoida, muttei tiedä mistä unelmoida.
Näiden kaikkien pohdintojen myötä oon päätynyt siihen, että elämässä asiat vaan tuppaa loksahtelemaan paikoilleen. Yhtäkkiä päätettiin lähteä Joensuuhun opiskelemaan, saatiin ihana kämppä ja alotetaan uus elämä siellä. Jotenkin musta tuntuu, että nää urheilukuviotkin vaan selkenee ajan myötä. Sairastaminen on avannut silmiä sen suhteen, että elämässä tosiaan on paljon muuta sisältöä urheilun lisäksi. Oon oppinut arvostamaan elämää eri tavalla. Kilpaurheilijana ei vaan mikään voi täyttää sitä tyhjiötä, minkä urheilu jättää. Kuitenkin keskittymällä niihin muihin asioihin, voi huomata epäkohtien elämässä järjestyvän ja positiivisen asenteen voimalla voi saavuttaa suuria asioita. Eikä elämässä aina tarvitse saavuttaa jotain. Oon ainakin oppinut näiden kuukausien aikana sen, että se mikä elämästä oikeasti tekee hienoa on ne kaikki arjen pienet asiat. Se mikä päivittäin saa hymyn huulille.
Näiden sekavien ajatusten ja pohdintojen myötä haluan toivottaa kaikille ihanaa viikkoa ja hymyä jokaiseen päivään!
kuvat: weheartit
Ihana lukee tälläsiä postauksia! Vasta itekkin oon tajunnut juurikin tuon saman asian, että ne arjen pienet asiat, tekee elämästä elämisen arvosen! En itsekkään tullut tähän johtopäätökseen helpoimman kautta, vaan mutkia ja kolhuja on tullut matkan varrella vähän joka suunnasta. Tässä silti ollaan ja hymyillään, vaikka on maanantai ilta, väsyttää ja rankka viikko edessä. ;)
VastaaPoistaKiva, että tämmöset pohtivat postaukset herättävät ajatuksia:) Näin se nimenomaan monesti menee että ne vaikeudet opettaa meitä hurjan paljon! Tsemppiä alkavaan viikkoon:)
Poistarupeet harrastaa crossfittiä :P
VastaaPoistaOlen miettinyt asiaa ja lajiin tarkemmin tutustuminen olis paikallaan:)
PoistaIhana oli lukee tätä postausta, just tänään viimeks mietin et tuntuu et oon ihan hukassa ja en tiiä mihinpäin elämä vie.... Tuli tosi hyvä mieli tästä tekstistä, ihanaa et jaksat olla noin positiivinen ja löytää kaikesta ne hyvät puolet:)
VastaaPoistaVoi ompa ihana kuulla, että joku piristyi tästä postauksesta:) Tsemppiä!
PoistaOot kyllä ihan oikeessa, oon täysin samalla aaltopituudella omien ajatusteni kanssa! Oon sairastanu paljon ja mulla on ollu vaikeeta tän kilpaurheilun kanssa, mutta se on kuitenkin se asia mikä tuo ilon enkä vois kuvitella eläväni ilman sitäkään. =) Mutta paljon tässä on oppinu itestään ja elämästä, varsinkin sen ettei kaikki mee aina niin kun suunnittelee. Mutta joskus ne suunnitelmien muutokset on niitä parhaita asioita, koska niihin ei osaa varautua. Paljon on itellekin vuoden aikana tapahtunu ja kaikesta oon kiitollinen. Oon huomannu, että elämässä on paljon muutakin sisältöä, vaikka urheilu on iso osa sitä! Tuntuu hölmöltä tälleen tuntemattoman ihmisen blogia lukiessa ja kommentoidessa postausta toivottaa tsemppiä, mutta toivotan sitä silti, koska musta positiivinen asenne tarttuu ja ei oo mitenkään epäsopivaa sanoo toisille hyviä asioita ja levittää sitä! :) Hieno asenne sulla!
VastaaPoistaMukava kuulla, että samoja ajatuksia löytyy! Näin se vaan menee, et sairastaminen opettaa löytämään itestään ja ympäristöstä uusia mielenkiintosia asioita :) Kiitos paljon mukavasta kommentista!:)
Poista