Miten suloinen kesä, kun se loppuu jää vain pimeä

8/29/2014

Oon aina tykännyt valokuvaamisesta. Se oli oikeastaan myös se syy miksi blogin alunperin perustin. 2,5 vuotta oon nyt blogannu ja paljon on blogi myös muuttunut sinä aikana. Alusta asti oon ajatellut, että haluan pitää blogissani hyviä kuvia ja tykkään myös seurata blogeja, joissa on kauniita hyvälaatuisia kuvia. Vuosien varrella on silloin tällöin enemmän ja vähemmän tullut valokuvattua ystävien kanssa. Eniten kuvia on varmaan tullut räpsittyä rakkaan siskon kanssa, joka nykyään opiskeleekin visualistisella alalla. Valokuvaus on mulle taiteenlajeista se läheisin. Vähään aikaan ei oo tullu oikeen ketään kuvattua, joten arvatkaa vaan miten iloinen olin, kun Jaakon sisko pyysi mua napsimaan kuvia. Tässäpä siis nyt kesäisen kuvauksen satoa.
Harmi ettei enää ole noin kesäistä. Olisi ihana herätä vieläkin auringonpaisteeseen ja kiskaista shortsit jalkaan ja lähteä liikenteeseen. Oon kyllä todellakin niin kesäihminen, kun voi vaan olla. Syksyllä alkaa aina mulla univaikeudet. Oon jatkuvasti väsynyt, mutta kun yritän nukkua, nukun huonosti. Tällä viikolla on univajetta tosin syntynyt aikaisista herätyksistä ja kun illalla uni taas ei oo tullu silmään. Väsymyksestä huolimatta oon koittanu tsempata ja lukea kirjotuksiin. Reeneistä oon saanu hyvin energiaa ja ne on kulkenu mahtavasti. Uusi innostus viime viikkoina on ollu spinning. Vaikka oon aina vihannut kuntopyöräilyä, jotenkin oon vaan nyt rakastunut tohon lajiin. Ihan uskomatonta miten paljon voi tunnin aikana hikoilla. Mahtavaa!

Miten syksyn tulo vaikuttaa teihin? Tekeekö mieli palata näihin kesäisiin tunnelmiin?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Jos haluat ottaa minuun yhteyttä henkilökohtaisesti, laitathan rohkeasti viestiä sähköpostiini »
emiliajoensalo@gmail.com

Kiitos kommentistasi! ♥